Miksi päiväkodeissa pitää tehdä vasu jokaisesta lapsesta? Eikö paperien pyörittely vie juuri aikaa lasten kanssa olemiselta?

Nuo vasukeskustelut on yleensä päiväunien aikaan, jolloin ei ole pois hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Nuo vasukeskustelut on yleensä päiväunien aikaan, jolloin ei ole pois hoidosta.

Läheskään kaikki vanhemmat ei pysty päiväuniaikaan lähtemään töistä eli paljon niitä on aamuisin tai iltapäivisin, ei ole suoraan lasten hoidosta pois kuitenkaan koska pystytään yleensä järjestämään niin että opettaja pitää sen ennen iltavuoroa/aamuvuoron jälkeen. Välillisesti se kuitenkin vaikuttaa koska se on työaikaa niin kun opettaja tekee normaalin työvuoronsa päälle tunnin vasukeskustelun hän luonnollisesti on jonain muuna päivänä tunnin lyhempään töissä. Ja niiden valmistelu vie myös aikaa. 

Sitä että miksi ne jokaiselle lapselle ovat tarpeellisia on kuitenkin kysyttävä ihan muualta kuin sieltä päiväkodista. 

Vasukeskustelu on nykyään 15 min per lapsi. Ja tämä on tarkka aikaraja.

Tälläistähän tämä nykyajan pedagogiikka on. Aikuiset keskustelee keskenään, kirjaavat ylös, täytetään kaavakkeita, laaditaan suunnitelmia. Lasten kanssa oleminen ei ketään kiinnosta. Hölmöläisten hommaa. Pitäisi tajuta että kun resurssit on rajalliset, priorisoidaan. Lapsi on tärkein, ei dokumentointi.

Muutenkin nykyaikana kaikki dokumentoidaan ja sitten se syntilista seuraa ihmistä koko eliniän. Näin olemme luoneet valvontayhteiskunnan jossa yksilöä kontrolloidaan kehdosta hautaan ja vuosikymmenten takaista tietoa voidaan yhtäkkiä kaivaa esiin ja käyttää sinua vastaan.

En yhtään ihmettele, että lastentarhanopettajista on pulaa: paskan palkan lisäksi joutuu täyttelemään lippuja ja lappuja vasta aivan kehityksensä alussa olevista lapsista! Sen päälle ne, jotka tukea paljon tarvitsisivat, eivät sitä saa koska ei ole erityisopettajia eikä aikka henkilökohtaiseen tukemiseen! Joka tämä on saanut aikaan, on idiootti= eduskunta ja kunnat.

Vierailija kirjoitti:

Vasukeskustelu on nykyään 15 min per lapsi. Ja tämä on tarkka aikaraja.

Aivan sama mikä aika on, mutta jos lapsi kasvaa hyvin, voi sen todeta vanhemman kanssa milloin muulloin tahansa. Kaikkien dokumentointi on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vasukeskustelu on nykyään 15 min per lapsi. Ja tämä on tarkka aikaraja.

Höpöhöpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasukeskustelu on nykyään 15 min per lapsi. Ja tämä on tarkka aikaraja.

Aivan sama mikä aika on, mutta jos lapsi kasvaa hyvin, voi sen todeta vanhemman kanssa milloin muulloin tahansa. Kaikkien dokumentointi on sairasta.

Jep ja turhaa ns normaalin rajoissa olevalle lapselle.

Omien kohdalla tuli vaan olo niissä tapaamisissa että väkisin jotain keksitty ja ei kuulostanut edes omalle lapselle

Vierailija kirjoitti:

Tälläistähän tämä nykyajan pedagogiikka on. Aikuiset keskustelee keskenään, kirjaavat ylös, täytetään kaavakkeita, laaditaan suunnitelmia. Lasten kanssa oleminen ei ketään kiinnosta. Hölmöläisten hommaa. Pitäisi tajuta että kun resurssit on rajalliset, priorisoidaan. Lapsi on tärkein, ei dokumentointi.

Muutenkin nykyaikana kaikki dokumentoidaan ja sitten se syntilista seuraa ihmistä koko eliniän. Näin olemme luoneet valvontayhteiskunnan jossa yksilöä kontrolloidaan kehdosta hautaan ja vuosikymmenten takaista tietoa voidaan yhtäkkiä kaivaa esiin ja käyttää sinua vastaan.

Voi voi kun me siellä päiväkodissa saataisiinkin itse päättää että nyt me lopetetaan tämä kirjaaminen ja suunnittelu ja keskitytään vaan hoitoon. Mutta kun ei me saada. 

Väkisinkin tulee mieleen, että on löydettävä jokaisesta taaperostakin jotain erityistä huonoa tai hyvää, minkä vuoksi saisi seurata ja raportoida ja nostaa esille. Valvonta ja kontrolli on pääasia.

On mielestäni ihana ajatus, että varhaiskasvatuksessa ymmärretään, että jokainen lapsi on yksilö ja että päiväkodissa osataan tukea jokaista lapsea juuri hänelle sopivalla tavalla.

Siis ihana ajatus. Käytännössä kuitenkin epäilen, ettei normipäiväkodissa ole realistisia mahdollisuuksia tukea jokaisen lapsen yksilöllistä kehitystä. Siksi niistä vuosittaisista vasuista tulee samanlainen olo kuin työpaikan kehityskeskusteluista eli tässä sitä kirjataan ylös kaikenlaista, joka unohtuu heti seuraavana päivänä ja johon ei ikinä enää palata uudelleen.

Kunnes seuraavana vuonna pitää taas käydä kehityskeskustelut ja täyttää uusi paperi.