Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun lukioikäisellä lapsella ei ole ainuttakaan ystävää?
30.08.2018 |
Lapsella on Touretten syndrooma, käy tavallista koulua ja menestyy hyvin. Kavereita ei kuitenkaan ole ainuttakaan.
Ala-asteella ja yläasteella oli ihan muutama kaveri, mutta yläasteen aikana kaikki hävisivät. Tätä lasta ei kiinnosta moni niistä asioista, joista muut ovat kiinnostuneet. On luonteeltaan kotihiiri, eikä viihdy juhlissa.
Lapsi harrastaa monipuolisesti ja on toivottu, että niistä piireistä löytyisi ystäviä. Ei löydy. Korkeintaan joku käy kerran leffassa tai jotain, mutta sen jälkeen jää yksin, ketään ei enää kiinnosta tavata.
On hirveän surullista katsoa vierestä, kun lapsi on kipeän yksinäinen. Meillä on neljä lasta, joista kolmella on normaali määrä kavereita, eli yksin ei kotona olla koskaan, sisaruksistakin on seuraa. Silti, sellainen oma luottoystävä puuttuu ja näen tuskaa lapsen silmistä, kun näkee sisarusten viilettävän kavereiden kanssa.
Mitä me vanhempina voidaan enää tehdä, kohta kuitenkin jo täysi-ikäinen lapsi?
Kommentit (9)
Oisko tourette vertaistuki? Edes joku kaveri jonka kans vois kirjoittaa sähköpostia tms.
Joskus se on sattumaa, jos vaan ei ole sopivia kavereita niin ei ole.
Välkkäkummeja on ehdotettu alakouluihin, mutta miten lukioihin..?
Ei tuossa kuitenkaan mitään suurempaa mörköytymisen vaaraa ole, kun on sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa ajattelin, löytyisikö Tourette-yhdistyksestä nuoria joiden kanssa voisi hengailla ja löytää ystäviä? Tsemppiä teille kaikille, tosi mukavaa miten välitätte lapsestanne!
Jaa, vaikeaa sanoa. Osaako joku neuvo tai mitä kertoa kuinka saa ystäviä ujolle ja erityisherkälle ekstrovertille aspergerpojalle? Ei ole ollut kavreita lapsuudessa, ei nuoruudessa eikä aikuisenakaan. Mutta selkeästi kärsii yksinäisyydestä tavallosta korostuneemmin esim ei pysty tekemään sen takia ollenkaan töitä vaan on todettu osatyökykyiseksi. Pojan aspergerpiirteet eivät ole mitenkään erityisen vahvat, pääasiassa se näkyy huonona motoriikkana, huonona kielipäänä ja ADD -piirteenä. Muita näkyviä piirteitä ei ole vaan on ihmisten seurassa hyvin puhelias, huomaavainen ja kohtelias. Monet kehivatkin että hän on silloin kun kalavedessä ja poika sanoomyös itsekkin viihtyvänsä paremmin. Kavereita ei kuitenkaan ole ja koska rahaa on vähän käytössä niin pysyttelee paljon yksikseen kotona säästääkseen menoissa (mikä tekee vain pojan teveydelle entistä enemmän hallaa).
Vierailija kirjoitti:
Jaa, vaikeaa sanoa. Osaako joku neuvo tai mitä kertoa kuinka saa ystäviä ujolle ja erityisherkälle ekstrovertille aspergerpojalle? Ei ole ollut kavreita lapsuudessa, ei nuoruudessa eikä aikuisenakaan. Mutta selkeästi kärsii yksinäisyydestä tavallosta korostuneemmin esim ei pysty tekemään sen takia ollenkaan töitä vaan on todettu osatyökykyiseksi. Pojan aspergerpiirteet eivät ole mitenkään erityisen vahvat, pääasiassa se näkyy huonona motoriikkana, huonona kielipäänä ja ADD -piirteenä. Muita näkyviä piirteitä ei ole vaan on ihmisten seurassa hyvin puhelias, huomaavainen ja kohtelias. Monet kehivatkin että hän on silloin kun kalavedessä ja poika sanoomyös itsekkin viihtyvänsä paremmin. Kavereita ei kuitenkaan ole ja koska rahaa on vähän käytössä niin pysyttelee paljon yksikseen kotona säästääkseen menoissa (mikä tekee vain pojan teveydelle entistä enemmän hallaa).
Annat sille enemmän rahaa tietysti, jos siinä on syy
Vierailija kirjoitti:
Oisko tourette vertaistuki? Edes joku kaveri jonka kans vois kirjoittaa sähköpostia tms.
Joskus se on sattumaa, jos vaan ei ole sopivia kavereita niin ei ole.
Välkkäkummeja on ehdotettu alakouluihin, mutta miten lukioihin..?
Ei tuossa kuitenkaan mitään suurempaa mörköytymisen vaaraa ole, kun on sisaruksia.
Miten sisarusten olemassaolo vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisivatko sisarukset tulla asiassa avuksi ja tueksi - ottaa mukaan porukkaan; tapaamisiin ja harrastuksiin? Se jo helpottaa yksinäisyyteen että otetaan mukaan ryhmään. Missä päin Suomea asutte?
Ihanaa kun huolehditte lapsestanne noin! Ite oon kans lukiolainen ja neuvoja en siis osaa antaa, mut itellä kans välillä ollu vähän samankaltasia kokemuksia joten sattuu ees kuulla tollasesta yksinäisyydestä, itekki niin tosi mielellään rupeisin juttelemaan teidän lapselle jos vaan voisin D: Mut tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mistä syystä ne yläasteen kaverit hävisivät? Eikö heihin voisi ottaa uudestaan yhteyttä? Vertaistoiminnasta voisi löytyä ns samankaltaisia, joiden kanssa voisi olla?