Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kesken psykologian opintojen, kun jo ikää? Vai suosiolla vaihto amk:uun..
23.08.2018 |
Olen 34v ja aloittamassa nyt syksyllä psykologian opinnot. Aiemmasta tutkinnosta saan hieman hyväksilukuja, mutta ainakin neljä vuotta valmistumiseen tulee kulumaan.
Haluaisimme mieheni kanssa yhden lapsen jossain vaiheessa, ja en ole mikään nuori enää. Lapsen yritys on todennäköisesti aloitettava kesken opintojen. Lisäksi asumme kahdessa maassa, joten reissaamista on paljon. Opintoja voi toki tehdä onneksi etänäkin.
Olen toisaalta innoissani, että pääsin opiskelemaan kiinnostavaa ja arvostettua alaa, joka myös työllistää ja palkkauskin hyvä. Olen kovin turvallisuushakuinen ja selkeä urapolku, työllisyystilanne, suojattu ammattinimike ja työtehtävät tuntuvat motivoivalta. Tunnen olevani hyvin onnekas.
Toisaalta taas mietin, onko tässä mitään järkeä enää ja olisiko juuri tuon lapsitoiveen, ikäni ja kahden maan kuvion vuoksi pitänyt tyytyä vain ammattikorkean johonkin verkkotutkintoon, esim. sosionomi tai tradenomi. Tällöin valmistuisinkin huomattavasti nopeammin, voisimme olla enemmän yhdessä ja helpommin. Mutta toisaalta työllisyys epävarmempaa ja esim. kaupallisella alalla tuntuu olevan yhtä taistelua, itsensä esiintuomista ja nuoruuden palvontaa. Riski jäädä työttömäksi ja päätyä koulutusta vastaamattomiin töihin/kaupan kassalle suurempi.
Olenko ihan hullu, kun vielä lähden tavoittelemaan tässä iässä maisterin tutkintoa?
Kommentit (7)
Satsaa psykologiaan! Hyvä työllisyys ja riittävä palkka.
Jos tarkoituksena on jossain vaiheessa tehdä töitä ulkomailla, kannattaa kyllä selvitellä laillistaminen ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoittele kaikkia haaveitasi! Älä jätä opintoja väliin sen takia, että teille EHKÄ tulee vauva jossain vaiheessa. Entä jos ei tulekaan tai tärppää vasta kun opintosi ovat loppusuoralla? Kuitenkin kadut jos vaihdat opiskelupaikan "toiseksi parhaaseen" vaihtoehtoon, tuli teille vauva tai ei.
Älä mene kaupalliselle alalle jos sulla on humanistin sielu!
T: hippi puunhalaaja korporaation orjana
Kyllä niistä opinnoista selviää, mutta raskasta se tulee olemaan - olit sitten yliopistossa tai AMK:ssa. En asettaisi mitään tavoitteita valmistumisajasta. Kuviosi näyttää sellaiselta, että tuo arviosi neljästä vuodesta tuskin pitää. Ja mistä tulee käsitys hyvästä työllistymisestä? Yliopistokaupungeissa ei ainakaan ole töitä aloittelevalla psykologille niin paljon, että saisi tehdä "kivoja töitä" vaan määräaikaisuuksia sellaisessa paikassa mihin nyt sattuuu pääsemään.
Et sinä kyllä mitenkään erinomaisen turvallisuushakuiselta vaikuta, jos pystyt kuvittelemaan ja ajattelemaan saavasi jälkikasvua kumppanin kanssa, joka asuu ja elää toisessa maassa kuin sinä. Itse pitäisin kiinni psykologian opinnoista. - Erityisesti jos ja kun sinulla on "jo" yksi tutkinto ja vaikuttaa sille psykologian opiskelu on ollut haave; miksi hylätä se nyt kun se on mahdollsita? - Toiseksi lapsen saamine ei ole koskaan varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos haluat järkevässä ajassa työelämään niin sitten amk. Amk tutkinnon voi hyvinkin saada tehtyä parissakin vuodessa jos reippaasti opiskelee. Silloin lapsen yrittämisenkin voi aloittaa aiemmin. Olet jo tuon ikäinen, kannattaa ehkä ajatella valmistumisaikaakin. Psykan opintosi voivat hyvinkin venyä ja siirtymisesi työelämään voi venyä 40v asti hyvinkin. Ja 40v vastavalmistunut alkaa olla jo vähän no go..Ja kai haluat itsekkin päästä tienaamaan mahdollisimman pian, psykan opiskelu tietää taas kituuttelua useamman vuoden. Parikymppisenä se menee ihan hyvin mutta olet jo aikuinen.
Mielestäni opiskelu ja pienen lapsen hoito on paljon helpompaa yhdistää kuin pienen lapsen hoito ja töissäkäynti. Jos opiskelisit jotain huonommin työllistyvää alaa, valmistuminen päälle 35-vuotiaana olisi riski. Psykologeilla on kuitenkin niin hyvä työtilanne, että en näe tuossa mitään ongelmaa. Mielestäni olisi todella tyhmää vaihtaa opiskeluala johonkin huonommin työllistävään amk-tutkintoon.
Kolmen lapsen äiti