Kun elämän pohjimmainen tunne on aina pettymys ja suru

Onko muilla vai olenko ainoa? Onko niin elämä on oikeasti aina vaan iso pettymysten sarja jossa katkeroitumista vastaan saa todella taistella ja pohjimmiltaan kaikki tuntuu vaan todella surulliselta, jatkuvalta menetykseltä, vai onnistuuko joku oikeasti saamaan haluamansa suunnan elämässä, isoja onnen hetkiä?