Millaista on olla umpirakastunut?

Elämä tuntuu äärettömän helpolta ja mutkattomalta, tulevaisuus kristallinkirkkaalta. Siinä toisessa ei ole mitään ärsyttäviä piirteitä, ihania ja jännittäviä vain. Kun menet illalla nukkumaan, ajattelet häntä, kun aamulla heräät, ajattelet häntä. Mitä tahansa päivän aikana teetkin, tunnet jatkuvasti tarvetta kertoa kuulumisiasi ja kysellä hänen kuulumisiaan. Tekstarisormi on jo krampissa, kun 50:ttä kertaa saman päivän aikana kerrot, kuinka ikävä sinulla häntä on.

Oi voi niitä ihania aikoja! :) Se oli 4 vuotta sitten se... Enää olen "vain" rakastunut, ne toisen jännittävät piirteetkin ovat jo löytäneet oikean paikkansa; tänä päivänä näen miehessäni myös jotain todella ärsyttävää! Mutta sekin on ihan terveellistä, eihän elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka se siltä silloin tuntuikin.

Siltä että vaikka näkee toisen virheet ja heikkoudet ja yhteiselämän mahdottomuuden, niin silti ei halua muuta kuin syliin ja lähelle. Että millään muulla ei ole merkitystä, lapsistakaan en välitä niin paljon kuin hänestä. Koti on sotkussa, olen kipeä ja uupunut, lapset voivat huonosti. Juon jatkuvasti liikaa hänen seurassaan.



Meillä on kiihkeä, intohimoinen seksisuhde, hänelle se on kuulemma "vain seksiä", toisaalta sanoo, että mitään tällaista ei hänellä ole koskaan ollut. On silti enemmän tai vähemmän uskoton jatkuvasti. Toisinaan sanoo että on rakastumassa minuun, ja haluaisi tavata lapseni, sitten ei uskalla. Juovuksissa kosii minua kerta toisensa jälkeen, sitten taas selvinpäin on etäinen.



Mutta toisinaan kun rakastelemme, pääsen häntä niin lähelle, että en haluaisi mitään muuta elämässäni.