Karma is a bitch. Entinen luokkakaveri joutuu myymään ison omaisuutensa, kun jäi työttömäksi.

Entinen lukioaikainen luokkakaveri maalaili leveää elämää tulevaisuudelleen lukiossa. Haki ja pääsi kauppakorkeakouluun ja ura urkeni nopeasti. Sai hyviä töitä ja pari vuotta sitten viimeksi nähtäessä oli ison yrityksen markkinointijohtaja.

Hän naureskeli minun tulevaisuudensuunnitelmille. Halusin humanistiksi ja sellaiseksi päädyinkin. Pieni palkka, epävarmat työnäkymät. No, nyt olen kuitenkin vakituisessa työpaikassa, on perhe, oma asunto ja kaikki ns. mallillaan.

Tuolla kaverilla oli "kaikki". Hyvä parisuhde, kolme kaunista lasta, miljoona-asunto, kaksi kallista autoa jne. Sitten pari vuotta sitten tapahtui jotain, jäi työttömäksi ja on etsinyt siitä lähtien työtä.

Nyt on siinä tilanteessa, että jo LinkedIn-profiilissakin matelee ja kinuaa mitä tahansa työtä. On eronnut ja joutuu myymään omaisuuttaan, että elää. Eipä ole enää luksusmatkoja, hienoja autoja tai kalliita vaatteita.

Oikeasti säälittää hänen tilanteensa, mutta sitten pieni osa sanoo, että kannattiko niin haukkua kaikkia köyhille urille haaveilijoita, tavallisuuteen pyrkiviä jne. Nyt putosi itse lujaa ja korkealta, eikä oikeita ystäviä ole. On vain niitä bisnestuttuja, jotka ovat työnpuutteesta päätellen kaikki kääntäneet päänsä poispäin.