Jos ollaan kaikki rehellisiä, ei ole mahdollista että kaksikymppisenä ehdit...

...tehdä KAIKKEA tätä:
— opiskella tohtoriksi huippuarvosanoin ja ansaita alalla palkintoja;
— päästä korkeapalkkaiseen työhön — kenties perustaa oman yrityksen, jolla on "mullistava" idea;
— jatkaa vapaa-ajalla tavoitteellista harjoittelua jossain lajissa ja olla siinä huippu; jos olennainen osa lajia ei ole liikkuminen, niin sitten kaiken lisäksi ehdit ylläpitää kiinteää kroppaa;
— lukea kirjoja viidellä eri kielellä;
— löytää elämänkumppanin ja ehdit säännöllisesti panostaa parisuhteeseen;
— synnyttää vähintään kaksi tervettä ihmelasta ja ehdit kuskata heitä eri harrastuksiin, ainakin matikkakerhoon, kielikursseille ja viulutunneille;
— ylläpitää kotisi järjestystä (aina pölyvapaa, ruoka ajoissa valmis, vaatteet ovat siististi silitettyinä kaapeissa, jne.);
— antaa aikasi ja apusi läheiselle, jos hän on sairas/talousongelmissa/muissa vaikeuksissa;
...ja ilman mitään univelkoja ja burn-outia tietysti, koska nämähän ovat vasta perusvaatimuksia.

On se hassua, etten ole kuitenkaan tällaisia ihmisiä vielä tavannut… mutta tuota kaikkea kuitenkin odotetaan.

Puuttuuko vielä jotain listalta?