Huudatan lasta, koska sotki maidon kanssa. Teinkö oikein kun otin kupin pois?

Siihen asti voit hämäämällä ja huudattamatta ottaa lapsen pois tuollaisista tilanteista. Pieni lapsi muistaa vain turvattomuuden tunteen myöhemmin, ei sitä mitä pahaa hän teki.

Täällä kýllä eilen kasvatustieteilijät väittivät, että tuon ikäinen ei tee tahallaan. Minä kyllä väitän, että tietää täysin tekevänsä väärin ja tekee aivan tahallaan.

et anna lapselle mukia jolla ei saa sotkettua?

esimerkiksi nokkamuki, jossa on tiivis kansi, ei vuoda jollei sitä ihan ravistelemalla ravistele ylösalaisin..

Ei ymmärrä, että hänen leikistään on haittaa. Anna pienelle juomista, mutta vain vähän.

Ja nauroi sitten paskasesti päälle. Varmaa tarkkailuluokkakamaa tuo kakara. No, onneksi huostaanottavat jos menee ihan mahdottomaksi.

Miten kukaan puhuu pienestä lapsesta tuolla tavalla. Jätäpä se nettailu sikseen ja istut siihen pöytään sen vauvan kanssa yhdessä syömään, voit vähän katsoa miten hän syö.

että osaisi kiusata äitiään ja nauraa paskaisesti. Tuon ikäinen on niin pieni, että ei tosiaan vielä tajua tekojensa seurauksia kaikilta osin. Kun kaataa maitoa niin tietenkin pitää tiukasti sanoa EI mutta ei kannata alkaa huutaa ja viedä juomaa pois. Jos lapsi matkii isompia sisarruksia niin heille voi sitten pitää kunnon puhuttelun siitä, miten ruokapöydässä käyttäydytään!



On kyllä kummaa miten vanhemmat tuntuvat uskovan lastensa olevan fiksumpia kuin ovat. Erään juuri vuoden täyttäneen tytön äiti on kamalan huolissaan kun lapsi eipuhu ja on ajatellut että lapsi ei vaan tahallaan halua puhua... Eipä ole tainnut kuulla että jotkut eivät sano mitään ymmärrettävää vielä 2- vuotiainakaan:-)

Mä tunnistan sun tyyliset ihmiset.:( JA pahaa tekee. Voi että. Sun pitäs tutustua lapsiin ja lasten kasvatukseen ihan nyt perin pohjin. Pohtia omaa lapsuutta vaikka alkuun.



Puoltoista vuotiaalle tuo on leikki. JA sä voit ja sun pitää alkaa opettaan lapselle ettei ruuan kanssa leikitä. JA lupaan että saat sanoa ja opettaa samasta asiasta sen sata ehkä kolme sataa kertaa. LApsesi on vielä todella pieni.



Eikä tuon ikäinen naura paskaisesti päälle. NIin kuin sinun tyyliset ihmiset luulee. Ei se sua kiusatakseen sitä tehnyt. Se kokeilee rajoja.



Anna lapsellesi turvallinen koti. Rajat, Rakkautta ja RUokaa!! Niillä pärjää aika pitkälle.



JA väkivalta ei ole kasvattamista.

Sanot vain päättäväisesti ei, mielellään myös kerrot, miksi maitoa ei kaadeta ja lautasta nakata lattialle. Kysyt: syötkö vielä. Jos lapsesi vastaa myöntävästi, ohjaat hänet syömäpuuhiin. Jos lapsesi on jo kylläinen/ ei enää syö, menette käsipesulle jne. mitä ruokailun jälkeen kuuluukin rutiineihinne.



Lapsesi kyllä jo ymmärtää sen, että saa sinussa aikaan reaktion, kutsutaan sitä vaikka kissa ja hiiri-leikiksi. Hän tekee jotain, mikä saa sinut reakoimaan. Lapset luontaisesti nauttivat tuon tyyppisestä leikistä. Sinun tehtäväsi aikuisena on asettaa rajat tekemisille; sinun on myös hyvä tietää, miten lapset asioista ajattelevat, jolloin ymmärrät, että lapsesi ei kiusaa sinua, hän vain on lapsi. Sinä suutut (esim. sotkemisesta, joka vaikuttaa tahalliselta), mutta aikuisena osaat kanavoida suuttumuksen niin, ettet toistuvasti huuda lapselle, vaan tunnistat tunteesi, mutta osaat toimia järkevästi.



Koita ennakoida tilanteita. Järjestä lapselle mielekästä puuhaa. Kun sottauspuuhat kiinnostaa, järjestä riittävästi mahdollisuuksia esim. vesileikkeihin (iltapesujen yhteydessä) tai leipomiseen.