Yksinäisyys yliopisto-opinnoissa ON aito ongelma

Onko se ongelma? En ole näitä yksinäisiä paljon kohdannut. Isoissa pääaineissa tietysti on helpompi jäädä syrjään.

Ai? Minua olisi ärsyttänyt jos joku olisi tuolla tavalla tunkenut seuraani. Minä halusin olla yksin ja hoitaa opintoni tehokkaasti, ilman turhaa sosialisointia.

Silloin kun itse teknistä alaa opiskelin, niin osa kävi bileissä, kaveerasi toisten kanssa jne mutta paljon oli niitä joita kukaan ei edes tuntenut sen enempää. Uskoisin että se oli useimmille oma valinta. Ja jotkut ehkä yritti aluksi löytää seuraa mutta jos ei ollut saman henkinen hyväksyivät sen, että täytyy vaan keskittyä opintoihin ja lopettaa volina yksinäisyydestä.

Onko se sinulle ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinulle ongelma?

Esimerkiksi Tylkkäri kirjoitti siitä aikaisemmin keväällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinulle ongelma?

Esimerkiksi Tylkkäri kirjoitti siitä aikaisemmin keväällä.

Epäilemättä kirjoitti, mutta oletko sinä yksinäinen yliopistolla?

Siksi ekat viikot -> mukaan melkeinpä kaikkiin bileisiin/yhteisiin juttuihin joihin vain voi mennä, vaikka ei haluaisi. Jos niihin ei mene, sitä vahinkoa ei saa koskaan takaisin, vaan seuraavat viisi vuotta menee yksin.

Ihminen kyllä kärsii perustavanlaatuisista ongelmista, jos ei kykene tutustumaan edes pariin opiskelutoveriin. Ymmärrän vielä ala- ja yläasteen, mutta että aikuisetkin. Olen opiskellut aikuisiällä kolmessa eri oppilaitoksessa ja jokaisessa on muodostunut porukka ensimmäisen viikon aikana ja siitä sitten opintojen edetessä luontevasti jatkunut. Miten kuvittelit pärjääväsi työelämässä, jos sosiaaliset taitosi ovat noin heikot, ettet saa edes rennossa oppimisympäristössä luotua suhteita?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kyllä kärsii perustavanlaatuisista ongelmista, jos ei kykene tutustumaan edes pariin opiskelutoveriin. Ymmärrän vielä ala- ja yläasteen, mutta että aikuisetkin. Olen opiskellut aikuisiällä kolmessa eri oppilaitoksessa ja jokaisessa on muodostunut porukka ensimmäisen viikon aikana ja siitä sitten opintojen edetessä luontevasti jatkunut. Miten kuvittelit pärjääväsi työelämässä, jos sosiaaliset taitosi ovat noin heikot, ettet saa edes rennossa oppimisympäristössä luotua suhteita?

Kiitos kysymästäsi, olen pärjännyt omasta mielestäni helvetin hyvin. En tutustunut kehenkään yliopistovuosieni aikana, mutta valmistuttuani työllistyin välittömästi oman alan töihin (alalla heikko työtilanne), olen saanut vakityön ja uranäkymät ovat positiiviset.

No jumalauta, olisko sillä soluasuntojen dissaamisella jotakin tekemistä tämän kanssa? Jos haluaa erakoitua, erakoituu. Yksinkertaista.

Tollaset pelkurit olisivat kuolleet jo aikapäiviä sitten luonnon armoilla. Luonnonvalinta.

Vierailija kirjoitti:

Tollaset pelkurit olisivat kuolleet jo aikapäiviä sitten luonnon armoilla. Luonnonvalinta.

Mutta kun minunkaltaisia pelkureita on aina ollut ja tulee olemaan. Katsos kun me keskitytään opintoihin eikä biletykseen ja omaksutaan tehokas ja järjestelmällinen työskenbtelytapa viimeistään yliopistossa kun sosiaalinen elämä ei ole tiellä. Osa meistä etenee sen takia varsin nopeasti uran alkuvaiheessa.

Yliopisto on vielä kohtuullisen sosiaalinen paikka, mutta entäs nykyajan amis kun sinne mennään vielä nuorempina? Ilmeisesti lähiopetus on minimaalista ja asiat pitäisi oppia jossain itse hankkimassaan harjoittelupaikassa yrityksessä. Kyllä siinä itsenäisen elämän opettelu erityisesti ujommalle tai sosiaalisesti lahjattomalle on aika vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kyllä kärsii perustavanlaatuisista ongelmista, jos ei kykene tutustumaan edes pariin opiskelutoveriin. Ymmärrän vielä ala- ja yläasteen, mutta että aikuisetkin. Olen opiskellut aikuisiällä kolmessa eri oppilaitoksessa ja jokaisessa on muodostunut porukka ensimmäisen viikon aikana ja siitä sitten opintojen edetessä luontevasti jatkunut. Miten kuvittelit pärjääväsi työelämässä, jos sosiaaliset taitosi ovat noin heikot, ettet saa edes rennossa oppimisympäristössä luotua suhteita?

Kiitos kysymästäsi, olen pärjännyt omasta mielestäni helvetin hyvin. En tutustunut kehenkään yliopistovuosieni aikana, mutta valmistuttuani työllistyin välittömästi oman alan töihin (alalla heikko työtilanne), olen saanut vakityön ja uranäkymät ovat positiiviset.

Jokaisen sääntöön löytyy poikkeus. Totuus kuitenkin on se, että verkostoituminen opiskeluaikana kasvattaa todennäköisyyttä löytää työpaikka valmistuessa huomattavasti.

Muutoin

https://i.redditmedia.com/zgDUbWma-9knFSDRzVcVlCP4TWmpL8fORPp2czrIBvE.j…