Lue keskustelun säännöt.
Lapsen luokkakaveri valehteli, ettei uskalla mennä kouluun lapseni takia, tunnusti lopulta oman tekonsa
07.08.2018 |
Että voikin 9 v tyttö olla häijy. Oli tänään itkenyt kotona, ettei uskalla mennä tyttäreni häntä kohtaan rajun käytöksen takia kouluun. Äitinsä soitteli asiasta minulle ja minä puhuttelin tytärtäni koko päivän, eikä hän tunnustanut väitettyjä asioita. Itki, ettei ole tehnyt mitään, mitä kaverinsa hänestä väittää. Kaverin äiti soitteli, haukkui tytärtäni ja syytti valehtelijaksi. Minä yritin saada tytön tunnustamaan väitetyt asiat ja annoin rangaistulseksi porttikiellon hänelle tärkeään harrasrukseen ja kavein synttäreille. Ehdotin juttelua face to face kaverin ja tämän äidin kanssa (ehdotin kaverin äidille). Kaveri ilmeisesti pelästyi joutuvansa valehtelemaan tyttäreni edessä hänestä ja syyttämään turhaan ja tunnusti, että oli turhaan syyttänyt tytärtäni. Hän itse oli ollut ilkeä kolmannelle porukan tytölle, siitä johtui todellisuudessa pelko mennä kouluun ja kohdata tämä kiusattu tyttö. Oma tyttäreni ei ole ollut edes mukana tilanteessa.
Onneksi tämä kaverin äiti ilmoitti asiasta meille. En sumeilematta usko oman tyttäreni kertomuksia, mutta nyt olisi pitänyt uskoa. Ei edes anteeksi pyytänyt kaverin äiti, eikä kaveri tyttäreltäni vääriä syytöksiä.
Tähän meni koko päivä meillä.
Kommentit (4)
Muistathan pyytää perinpohjaisesti anteeksi tytöltäsi? Teit kyllä moraalisesti oikein kun et sokeasti uskonut tytärtäni, mutta olet silti hänelle ison anteeksipyynnön velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on käsittämätöntä että vanhempi ei usko mitä sanotaan. Kodin pitää olla sellainen että lapsi uskaltaa sanoa vaikka mitä olisi tehnyt ja lapset pitää kasvattaa rehellisiksi. Silloin voi aina luottaa mitä lapsi sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on käsittämätöntä että vanhempi ei usko mitä sanotaan. Kodin pitää olla sellainen että lapsi uskaltaa sanoa vaikka mitä olisi tehnyt ja lapset pitää kasvattaa rehellisiksi. Silloin voi aina luottaa mitä lapsi sanoo.
Kyllä jokainen lapsi joskus yrittää valehdella. Kokeilee, onnistuisiko hyötymään tai vaan pelkää kertoa ikävää totuutta. Vanhempien suhtautuminen ja esimerkki ratkaisevat sitten jatkon.
Ei ole viisasta uskoa sokeasti oman lapsen kertomuksiin. Ei myöskään ole viisasta vetää hirveää draamaa jos valheesta jää kiinni. Asioiden perinpohjainen selvittely rauhallisessa mielentilassa on parasta. Korostaa rehellisyyttä tärkeänä elämänarvona ja myös itse noudattaa sitä.
Mielestäni aloittaja ja tyttärensä ovat kyllä ansainneet anteeksipyynnön. Ellei sitä tule, etsisivät parempaa seuraa.
Vieläkö tyttösi pitää tuollaista valehtelijaa kaverinaan?