Ero pohdistaa

Kenelläkään muulla kokemuksia tällaisesta?
Taustaa:
Olimme exän kanssa yhdessä 6 vuotta. Tämän aikana elämämme oli todella kovaa vuoristo rataa.
Exäni ei päässyt paikkoihin, jonne hän halusi, hän joutuu 2 kertaa leikkaukseen ja mielenterveys ongelmat painoivat päälle. Tuin häntä kuitenkin koko ajan, vaikka meinasin itse erota hänestä ainakin 5 kertaa.
Exäni ei pitänyt perheestäni ja aiheutti ongelmia kiukuttelullaan.
Kaverini eivät luottaneet häneen ollenkaan, koska tuntemattomien tapausten takia tavaroita hävisi ja ilmeisesti hän oli jäänyt kiinni valehtelusta heille.
Hän pilasi myös minulta kaikki juhlapyhät/lomat lapsellisella kiukuttelulla.
En saanut koko 6 vuoden aikana koskaan anteeksi pyyntöä, vaan kaikki oli minun vikani.
Hän painoi muita ihmisiä alas ja nosti itseään jalustalle virheettömänä tapauksena.
Hän järjesti itselleen ongelmia, jotta ilmeisesti saisi huomiota esim. tajunnan menetystä jne.
Suhteen loppuaikoina huomasin, että en ollut enää itsekään onnellinen.

Itse ero:
Raivokohtauksen jälkeen ilmoitin hänelle, että haluan taukoa ja miettiä mitä haluan tältä suhteelta.
Tulin takaisin kotia 2 viikon kuluttua. Hän oli sillä aikaa keskustellut asiat pankin kanssa läpi, pistänyt asunnon myyntiin ja ostanut itselleen puuttuvat tavarat.
2 viikkoa tästä hän oli etsinyt itselleen uuden puolison tinderistä.
Annoin hänelle kuitenkin kaiken anteeksi ja annoin hänen asua asunnossa.
Sain tästä vain haukut päälle, sillä minun ei olisi kuulemma pitänyt jättää häntä asumaan asuntoon ja lähteä itse vuokralle, koska hän ei halunnut maksaa asumisesta mitään.
Yritin ajatella vain hänen parastaan tuloksetta.
Tämän jälkeen sain päin naamaa valehtelua, varastelua ja hän yritti parhaansa mukaan pahoittaa mieleni.

En voi vain käsittää vieläkään, miten joku voi kohdella toista näin?
Voiko asia olla niin, että hän ei vain enää rakastanut minua ja halusi aiheuttaa mahdollisimman paljon ongelmia, jotta saisi minut eroamaan hänestä?
Itseäni harmittaa, että rakastin häntä ja tein kaiken hänen eteensä. En olisi voinut tehdä asioita enää paremmin, mutta ilmeisesti sekään ei riittänyt. Järkeni sanoo, että tämä suhde oli kaikin puolin huono, mutta miten saan sydämmeni ymmärtämään saman?