Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huolettaa äidin terveys
T15
29.07.2018 |
Olen todella huolissani äitini terveydestä. Hän on sairaalloisen lihava ja polttaa tupakkaa. Hänellä on kakkostyypin diabetes, jota hän ei hoida. Syö mitä haluaa, ahmii, ei harrasta liikuntaa ja tupakkaa ei edes suostu yrittämään lopettamaan. Tekee pahaa kuunnella äidin rahisevaa ja raskasta hengitystä ja hengästymistä ihan pienestä. Hän ei myöskään huolehdi ulkonäöstään ollenkaan. Jatkuva tupakkayskä ja ihmeelliset kurkkuäänet, köhinät, rohinat ja tukehtumistilanteet ovat arkipäivää tässä talossa. Äiti painaa reilusti yli 120kg ja kun siihen lisätään tupakointi, ei voi odottaa kovin pitkää elämää. Pelkään ja itken usein, kun ajattelen sitä. Olen puhunut tästä äidilleni tuhansia kertoja, piilotellut tupakoita ja suklaalevyjä häneltä, mutta mikään ei auta.
Mitä h*lvettiä tässä enää voi tehdä? Tuskin edes kuusikymppiseksi elää jos tuolla tiellä jatkaa.
Kommentit (16)
Itse hän ei näe tilanteessa mitään ongelmaa.
Olen monena iltana houkutellut mukaan uimaan tai lenkille, mutta ei kuulemma jaksa.
Minun on päästä kuraattorille tai terkkarille puhumaan tästä heti koulujen alettua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[x] ei huolehdi ulkonäöstään :D
No kylläpä naurattaa. Tuo voi hyvinkin olla tuollainen näkyvä oire siitä, että on antanut periksi eikä viitsi enää yhtään mitään, antaa mennä kun on alamäki.
Mikä siinä ulkonäkö asiassa kolmosta naurattaa?
Nimenomaan sitä tarkoitin, että luultavasti tuo oman ulkonäön laiminlyöminen kielii jostain vakavammasta, kuten vaikka masennuksesta. Etenkin kun se yhdistyy tuohon ahmimiseen. :( Ja kyllä se oikeasti vähän satuttaa, kun näkee muiden äitien olevan urheilullisia ja huoliteltuja vielä viisikymppisenäkin. Se tuntuu pahalta, vaikkei niin saisikaan kai ääneen sanoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut samankaltaisia huolia omista vanhemmistani lähestulkoon koko ikäni.
Äiti ja isä molemmat tupakoivat. Isällä keuhkoahtauma ja ollut usein sairaalassa keuhkokuumeessa. Polttaa siis lähestulkoon taukoamatta.
Molemmat ovat alkoholisteja. Joka päivä kuluu viinaa tai vähintään joka toinen päivä.
Työssäkäyviä kuitenkin. Mutta tähän kun vielä lisätään heidän mielenterveydelliset ongelmat niin ei hyvä.
Sitten sitä on vain tottunut ja alkanut odottelemaan tai lähinnä varautunut siihen, että kuolevat sitten kun kuolevat. En jaksa enää holhota.
Mennyt maku jotenkin itsellä myös omankin terveyden ylläpitämisessä ja asiat ahdistaa.
Ei jaksa välittää enää mistään, olen jo stressannut niin paljon eri asioista.
En tiedä voitko tehdä mitään muuta kun keskittyä itseesi ja yrittää asioiden olla vaikuttamatta liikaa omaan elämääsi. Äitisi on aikuinen nainen, jolla vastuu omasta elämästään.
Olen pahoillani tilanteestasi, 7. :( Tiedän, etten minä voi äitini asioihin vaikuttaa, mutta olen kuitenkin vielä aika pieni ja tarvitsen äitiäni vielä pitkään. Hän on minulle erittäin rakas ja tärkeä tuki, enkä halua menettää häntä. Minulla tämä toimii oikeastaan päinvastoin: itse haluan liikkua paljon ja pitää itseni hyvässä kunnossa, syödä terveellisesti ja pysyä mahdollisimman kaukana tupakasta ja muista päihteistä. ''Positiivista'' tässä tilanteessa on se, että vanhemmistani kumpikaan ei käytä juuri lainkaan alkoholia, paitsi joskus yhden oluen saunassa. Äidin ongelma on enemmän epäterveelliset herkut ja ahmiminen. Isä liikkuu ja on normaalipainoinen, eikä tupakoi ja pitää hyvää huolta ulkonäöstään. Isä myös lenkkeilee kanssani silloin tällöin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä esimerkiksi viikonlopun aikana äiti on syönyt KOLME sipsipussia. :( Sen lisäksi munkkia, pullaa, makkaraa, leipää, sokerijogurtteja, pakastepitsaa. Siis tosissaan _ahmii_ näitä, kyse ei ole esimerkiksi yhdestä munkista tai leipäviipaleesta kerralla, vaan esimerkiksi niin, että syö ensin sen munkin, sitten vaikka viisi voileipää, kaksi jogurttia, pitsan, pullapitkon. Valtavia määriä siis, ei todellakaan tee hyvää etenkään diabetesta sairastavalle. Usein meinaa itku tulla kun kuuntelee yöllä sitä syömistä. Ei suostu edes apua hakemaan, vaikka yritän saada häntä menemään jonnekin terapiaan tai muun avun piiriin. Aina kun otan asian puheeksi, hän lyö asian vitsiksi. Hän ei suhtaudu asiaan lainkaan vakavasti.
Ap
Olen pahoillani tilanteestasi. Hyvä että aiot hakea apua itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne kaikin puolin. Miten isäsi on suhtautunut asiaan? Kannustaako ja onko tukena?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut samankaltaisia huolia omista vanhemmistani lähestulkoon koko ikäni.
Äiti ja isä molemmat tupakoivat. Isällä keuhkoahtauma ja ollut usein sairaalassa keuhkokuumeessa. Polttaa siis lähestulkoon taukoamatta.
Molemmat ovat alkoholisteja. Joka päivä kuluu viinaa tai vähintään joka toinen päivä.
Työssäkäyviä kuitenkin. Mutta tähän kun vielä lisätään heidän mielenterveydelliset ongelmat niin ei hyvä.
Sitten sitä on vain tottunut ja alkanut odottelemaan tai lähinnä varautunut siihen, että kuolevat sitten kun kuolevat. En jaksa enää holhota.
Mennyt maku jotenkin itsellä myös omankin terveyden ylläpitämisessä ja asiat ahdistaa.
Ei jaksa välittää enää mistään, olen jo stressannut niin paljon eri asioista.En tiedä voitko tehdä mitään muuta kun keskittyä itseesi ja yrittää asioiden olla vaikuttamatta liikaa omaan elämääsi. Äitisi on aikuinen nainen, jolla vastuu omasta elämästään.
Anna vanhempien kantaa vastuunsa ja keskity oman itsesi kohentamiseen. On täysin hyödytöntä jos menet samaa tietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on ainakin omalta osaltaan lopettanut herkkujen ostelun myös itselleen, ei enää siis osta kahvileiväksi keksejä tai muutakaan. On myös yrittänyt saada äitiä mukaan uimaan kanssamme nyt kesällä ja on puhunut hänelle että on oikeasti huolissaan hänen terveydestään. Äiti on kuitenkin itse vastuussa itsestään ja terveydestään ja hänen on itse ymmärrettävä se.
Ap
Oletko kokeillut kirjoittaa kirjeen äidillesi, jossa kerrot huolesi ja syvimmät tuntosi asiasta? Sellainen voisi pysäyttää äitisi miettimään toden teolla ja jossain vaiheessa hakemaan apua. Kirjoitat todella hyvin ikäiseksi ja osaat varmasti pukea ajatuksesi sanoiksi, jotka koskettavat äitiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on todella hyvä idea, en ole tullut ajatelleeksi. Kirje voisi toimiakin paremmin kuin puhuminen. Aion kokeilla sitä, kiitos vinkistä.
Ap
Tää on todella surullista luettavaa. Äidilläsi on selvästi syömishäiriö ja ehkä jotain muutakin. Voimia ja tsemppiä tilanteeseen
Alue: Aihe vapaa
Hoitoonhan hänet pitäisi saada, todella huolestuttavaa jättää diabetes hoitamatta. Voisit käydä puhumassa kuolupsykologille kun koulut alkavat, uskoisin että saat apua vaikeaan tilanteeseesi.
Jaksamista sinulle!