Apua, miks mulle käy aina näin!!

Siis aina, aina ihastun ihmisiin joitten kanssa ei voi syntyä mitään suhdetta. Joko miehet ei kiinnostu musta tai sitten ihastun sellaiseen, että tekisin ehkä suuren virheen jos alkaisin suhteeseen.

Koska olen uskossa. Olin pitkään ihastunut uskovaan mieheen, mutta hän ei ole osoittanut mua kohtaan oikeen mitään suurempaa kiinnostusta. Eikä oikein kukaan muukaan uskovainen mies.

Mutta kappas, tuo uskovainen hävisi mielestä, kun kiinnostuin yhtäkkiä, ilman että ikinä oisin edes voinut kuvitella, naapurin miehestä.
Mutta hän ei ole uskossa!

Olen vuoden asunut tässä asunnossa ja tuo naapurin mies on yrittänyt viritellä keskusteluntynkää kanssani aina välillä, mutta olen tietoisesti vetäytynyt, koska en juuri halua ihastua ja tutustua lähemmin mihinkään uskomattomaan mieheen. Olen huomannut kun hän jää katselemaan kun on pihalla törmätty. Olen pysytellyt aika hyvin omissa oloissani, ainoastaan käynyt seurakunnissa ja viettänyt aikaa muitten uskovien kanssa.

Mutta nyt, en saa enää mielestäni tuota miestä...hän pyysi että juteltaisiin joku päivä ja suostuin. Hän seisoi hyvin lähellä ja hetken tuijotimme toisiamme silmiin. Siinä katseessa olin näkevinäni jotain....

Mutta miten saan nyt tapettua tunteeni tuota ihmistä kohtaan. Ei tän pitänyt näin mennä!