Milloin voi/pitää puuttua muiden (ei siis omien) pienten lasten vaaralliseen leikkiin?

Todistin tänään tilannetta, jossa pienet, reippaasti alle kouluikäiset (n. 3-5v.) lapset leikkivät ainakin omasta mielestäni aika vaarallista leikkiä erään huoltoaseman leikkipaikalla. Lapset pinosivat ruokapöytien tuoleja ainakin 5-6 päällekkäin kahteen pinoon ja yrittivät kiivetä leikkipaikalla olleen Muumi-talon ikkunasta sisään. Tuolipinot horjuivat uhkaavasti lasten kiipeilyn alla ja oli vain sattumaa, etteivät pinot kaatuneet ja lapset sen mukana. Se, mikä kiinnitti huomioni oli, ettei kukaan lasten vanhemmista puuttunut touhuun millään tavalla. Itseäni ainakin olisi hirvittänyt, jos oma lapseni olisi aikoinaan tuon ikäisenä leikkinyt vastaavaa leikkiä.

En haluaisi nyt olla tiukkapipo, onhan lapsilla oikeus leikkiä ja pitää hauskaa, mutta mielestäni leikki oli jo liian vaarallista. Ainakin jonkun vanhemman olisi pitänyt mielestäni olla paikalla valvomassa lasten touhuja. Itse mietin, täytyykö minun mennä sanomaan asiasta jollekin ennen kuin jotain pahaa sattuu, mutta en suoraan sanottuna tiennyt kenelle (en tiennyt ketkä aikuisista olivat lasten vanhempia) ja mitä/miten.

Tällaisessa tilanteessa tulee sellainen olo, että tekee sitten niin tai näin, aina tekee kuitenkin väärin. Jos menen sanomaan asiasta vanhemmille, saan todennäköisesti risuja niskaani (ja tavallaan ymmärrän tämänkin) ja jos en sano, lapset saattavat loukkaantua, jopa pahasti.

Mitä mieltä muut palstalaiset ovat? Milloin voi/pitää sanoa jotain? Onko teillä omakohtaisia kokemuksia?