Inhottava lapsi

Oliko hän jo vauvana hankala?

Olette varmaan hankkineet ulkopuolista apua? Lääkitystä, terapiaa, tukiperheen?

Oli hankala jo vauvana mutta siedettävä.

On lääkitys ja terapia. Ei auta.

Tukiperhettä emme halua, koska viihtyy vain kotona ja kokisi sen rangaistuksena.

Otan osaa. Paska nakki sattui teille. Minullakin on suvussa lapsi, josta kenenkään on mahdotonta pitää.

Olitko empaattinen häntä kohtaan, kun hän oli vauva? Onko hänellä ollut turvallinen kasvuympäristö ja rakastavat vanhemmat? Oletko hakeutunut itse terapiaan?

Voimia, tuo on raskasta. Itsellä virallinen osuus päättyy parin vuoden päästä, ja vaikka teini nykyään onkin laitoksessa, ei tämä elämä juurikaan helppoa ole. Elinikäinen huoli kuitenkin kulkee matkassa.

Olin, on ja on.

Miksi haluat syyllistää vanhempia?

Tekisitkö samoin, jos lapsella olisi vaikka skitsofrenia tai fyysinen vamma?

Vierailija 7, kiitos ymmärryksestä. Miksi teillä on laitoksessa?

Pelkään että se on meidänkin tulevaisuutta.

Ymmärrän täysin miltä tuntuu.

Uupunut kirjoitti:

Vierailija 7, kiitos ymmärryksestä. Miksi teillä on laitoksessa?

Pelkään että se on meidänkin tulevaisuutta.

Päätyi koulukiusaajien kynsiin, lopulta masentui ja alkoi itsetuhoiseksi, joten pakkohoidon kautta sitten laitokseen. Sinällään hänen vointinsa alkaa olla lähellä tervettä, mutta eihän se poista alkuperäisiä asioita, eli on luonteeltaan erittäin raskas ja vaativa. En tiedä, miten tulevaisuutensa tulee sujumaan. Kyllä hän rakas on, mutta olo on äärimmäisen väsynyt kotilomien jälkeen.

Onko siellä laitoksessa puhuttu myös koulukiusaamisesta ja siitä, miten hän kotona käyttäytyy ja miksi? Voiko näitä kysyä?

Ymmärrän sinua. Olen varma että lapsellani on jokin neuropsykologinen oireyhtymä, luultavimmin juuri autismin kirjon häiriö. Tutkimuksiin ei vaan päästä kun kukaan ei kuuntele minua eikä ole kiinnostunut lapsesta. Päiväkodin vasut on tekemättä (eikö lakikin jo vaadi niitä?) ja neuvolassa tuumattiin vaan, että "en ole lukenut papereita, ne ovat kollegallani". Väsyn tähän kun lapsi ei saa apua ja itse kuormitun hänen käytöksestään.

Rakkautta vielä riittää; onhan hän pieni (alle kouluikäinen) ja häikäisee taidoillaan. Mutta en voi kuvitella miten jaksan joskus 5-10 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä laitoksessa puhuttu myös koulukiusaamisesta ja siitä, miten hän kotona käyttäytyy ja miksi? Voiko näitä kysyä?

Hän on käynyt pitkään terapiassa, joten voit uskoa, että asioista on puhuttu. Hänen käytöksensä ei kovin poikkea oli sitten kotona tai laitoksessa. Muuten ns ulkomaailmassa käyttäytyy jo hyvin, eli kehityskelpoinen :) ei vaan, ei itsensä hillitseminen mitään helppoa hänelle ole. Ja oikeastaan mikä vain voi saada hänet pois raiteiltaan... Onneksi ei ole enää väkivaltainen, tosin en menisi takuuseen, ettei taasen juurikin omien ympyröiden ulkopuolella voisi helpostikin joutua tappeluihin.

Suoraan tavalliselta luokalta pakkohoitoon?

Mikä laitos on kyseessä?

Viimeisimmälle:

Kyllä koulussa reagoidaan, jos lapsi ei pärjää.

Uupunut kirjoitti:

Suoraan tavalliselta luokalta pakkohoitoon?

Mikä laitos on kyseessä?

Viimeisimmälle:

Kyllä koulussa reagoidaan, jos lapsi ei pärjää.

Juu, näin oletan. Toivoisin vaan, että asioihin puututtaisiin jo ennen kuin tulee vakavia ongelmia. Lapsen kannalta on kurjaa kun missään ei "voi" käydä. Puistossa tulee raivari tai joku konflikti alle 15 min, pihalla ei saisi olla ketään eikä tutut lapset saa leikeissä päättää mitään. Yhtä ja samaa leikkiä pitää leikkiä tämän pikkupomon komentaessa kurkku suorana. Kaikkiin näihin puutun ja pyynnöstäni myös muut aikuiset puuttuvat, mutta eihän se kuin lisää vettä myllyyn.

Pelkään kouluaikaa. Häntä tullaan melko varmasti kiusaamaan kun on niin helppo ärsytettävä ja omalaatuinen. Kaverit on tosi vähissä. Ainoat on niitä tuttavien lapsia. Voi voi..

Itse  sairaan lapsen vanhempana totesin vain, että näillä korteilla on pelattava, jotka on sattunut saamaan. Tunnen ainoastaan rakkautta kaikesta huolimatta lastani kohtaan.

Nyt omaa elämäänsä aloitteleva nuorimies. Huonoja päiviä ja hyviä välillä.  Se vain on ja oli meidän elämää, jota ei voinut valita ja näillä mennään.

Uskon, että kärsi/ii vielä enemmän kuin minä, Nyt kuljen rinnalla ja parhaani mukaan yritän tasoitella suurempia myrskyjä. Kyllä se siitä.

Uupunut kirjoitti:

Suoraan tavalliselta luokalta pakkohoitoon?

Mikä laitos on kyseessä?

?? Jos minulta kysyt, niin luehan vain uudestaan, pakkohoidon kautta laitokseen. Mutta kyllä, tavalliseltakin luokalta voi joutua pakkohoitoon :)

Hei! Olen 7-vuotiaan tytön äiti ja olen tosissani alkanut miettimään että olisiko hänellä jotain neurologista ongelmaa koska hänellä on aina ollut sosiaalisissa tilanteissa ongelmia. Esim. vauvana (vaikka osasi jo kävellä) ei mennyt toisten lasten kanssa leikkimään, nökötti vain sylissäni koko tapaamisen ajan. Nykyäänkin on todella valikoiva ihmisten seurassa, sulkeutuu ja ujostelee, kuitenkin kotona täysi kaaos päällä, haastaa riitaa, tiuskii, haukkuu ja pahimmassa tapauksessa lyö. Olen todella stressaantunut ja lähenevä kesäloma ei tunnu lomalta jos kokoajan täytyy hänen kanssaan tapella jostain asiasta (esimerkiksi kauppaan lähtö on ylitsepääsemättömän vaikea toteuttaa jos ei osta esim. jäätelöä). Onko normaalia voimakastahtoisen lapsen käyttäytymistä vai jotain muuta?