Lue keskustelun säännöt.
Heräät huomisaamuna 12-vuotiaana
26.06.2018 |
Ajatusleikki: heräät aamulla ja huomaat olevasi taas 12-vuotias. Kalenteri näyttää 27.6. sinä vuonna, jolloin olit kesäkuussa 12-vuotias. Tiedät ja muistat kaiken mitä nyt, mutta olet ainoa jolla niitä muistikuvia on. Muut elävät aivan normaalisti sitä ajankohtaa.
Siihenastinen historia on muuttumaton, mutta siitä eteenpäin tulevaisuus tapahtuu kokonaan uutena. Ehkä sillä kertaa Neuvostoliitto voittaa kylmän sodan ja USA hajoaa, ehkä Väyrynen valitaan presidentiksi, ehkä suomalaishiihtäjät eivät jää kiinni dopingista, ehkä 9/11-iskuja ei tapahdu, ehkä kustantaja heittää Harry Potter -käsiksen naurettavana roskiin. Ehkä et tapaa kumppaniasi, koska hänellä onkin sinä päivänä flunssa tai sinä löydät jonkun toisen. Kaikki urheilukisat käydään uudestaan ja lopputulokset muuttuvat. Ennustamalla ja veikkaamalla et siis voi nousta miljonääriksi.
Mitä teet uudella elämälläsi?
Kommentit (20)
9/11 "iskuja" tuskin tapahtuisi kun siitä olisi selvillä niin monet ihmiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
9/11 "iskuja" tuskin tapahtuisi kun siitä olisi selvillä niin monet ihmiset
Ei olisi, vain sinä.
Ja koska kaikki ei tapahdu kuten meidän historiassamme vaan kaikki lukemattomat pienet asiat voivat mennä eri tavalla, ne iskutkaan eivät ehkä toteudu siinä muodossa, ajankohdassa ja paikassa. Eivät välttämättä ollenkaan.
Tekisin ziljoona asiaa toisin. Joka sanoo, että päivääkään en vaihtaisi pois on päästään vialla.
Olen joskus näitä miettinyt ja vain masentunut.
Voi kun saisikin tilaisuuden elää elämäänsä uudestaan eri lailla.
Parasta olisi, kun pääsisi takaisin johonkin 17 - 18 kehoonsa mutta tällä järjellä!
Joo, en viitsi ruveta ajatusleikkiin. Tulen vain surulliseksi.
Yllättäisin kiusaajani kun ovat yksin ja pieksäisin ne vaikka pesismailalla. Mahdolliset seuraamukset olisivat pienempiä kuin kiusaamisen sietäminen.
Olisin itsevarmempi.
Opiskelisin, enkä alisuoriutuisi koulussa ollakseni "kova".
Jättäisin aika monet sekoilut vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemättä enkä alistuisi pskaan kohteluun, kenenkään taholta.
Urheilisin ja pitäisin parempaa huolta itsestäni. Testaisin auttaisiko tietty ruokavalio, ettei autoimmuunisaiauteni puhkeisikaan.
Olisin enemmän tekemisissä isovanhempieni kanssa.
Luulen että nykyisen puolisoni tapaisin tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäisin silti hankkiutua rikkaaksi tietojeni avulla, koska todennäköisesti osa tapahtumista kuitenkin menee samalla lailla.
En olis parisuhteessa jossa olin 14-vuotiaasta petettävänä uudestaan ja uudestaan, estäisin läheisen itsemurhan, olisin enempi niiden kanssa jotka on jo kuollu lähipiiristä, varottaisin Trumpista kaikkia. Urheilisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkaisin urheiluharrastusta. En päästäisi itseäni lihomaan.
Kävisin koulua tosissaan, en muuta tekiskään. En alkais polttaa tupakkaa ja säästäisin joka ainoan pennin minkä saisin. Yrittäisin pitää pään kuosissa noitten muistojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin äkkiä pois vanhempien luota, vaikka sitten lastensuojelun tms avustuksella. Tai karkaisin, ihan sama. Se päätös jo vaikuttaisi moneen tulevaan luultavasti positiivisesti.
En menisi exän kanssa naimisiin, mutta jos vaan olisin päässyt vanhempien hirmuvallan alta pois ajoissa, luultavasti en olisi pitkällä tikullakaan koskenut exääni.
Etsisin nykyisen mieheni käsiini jo ennenkuin hän ehtii naimisiin ja tehdä lapsia toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti kadu mitään valintojani, mutta kenties joitain kohtia hoitaisin hieman tyylikkäämmin ja helpomman kautta suoraan maaliin.
Joko karkaisin kotoa tai tappaisin itseni. Toista kertaa en sitä helvettiä enää pysty läpi käymään, kerrasta vielä selvisin jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti tappaisin itseni, koska lapsuuteni oli täyttä helvettiä (riitaisa alkoholistiperhe, narsisti isoäiti naapurissa, sijainti umpilandella). Tai sitten tekisin itsestäni lasun yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes sossut lakkaisivat hymistelemästä ja katsomasta pelkkiä tuloja paperilla.
En haluaisi palata ajassa taakse päin edes viittä vuotta. Elämä on vihdoinkin sellaista kuin olen aina halunnut, en muuttaisi nykyhetkestä mitään.
"Säveltäisin" muutaman kansainvälisen hittibiisin vuosia etukäteen ja lähettäisin demot levy-yhtiöön.
Ei helvetti, pitäisi käydä yläaste ja lukio uudestaan, voi masennus.. Korttikin pitäisi ajaa, mutta sehän menisi ihan tuosta vaan kun kerran taidot olisivat tallella. Intin jättäisin ehkä tällä kertaa väliin, se oli ihan turha. Hyvä puoli olisi se, että voisin käydä korkeakoulutuksen uudestaan ja tällä kertaa mennä suoraan sellaiselle alalle joka jotenkin kiinnostaisi niin, että saisin jopa paperitkin ulos. Sitten kun aika tulisi, niin tapaisin exäni uudestaan ja tällä kertaa en olisi niin itsekeskeinen ääliö, että saisin hänet pidettyä omanani.
Hmm, mutta haluaisin kyllä poikani takaisin ennen sitä. Miten ikinä muistaisin että mikä kesäilta se oli, kun tapasin hänen äitinsä? Paikan muistan kyllä. Ja siitospäiväkin pitäisi muistaa ja jotenkin saada juuri sama siittiö menemään perille uudestaan. Ei helkkari, ei onnistu :(
Olisin että ei vttu taas läpikäydä kaikki opiskelut ja työelämä. Ahdistaisi ihan sikana.
Mitä tuo hyödyttää? Uutta elämää ei tule. Ajatusleikin jälkeen harmittaa vain entistä enemmän.