Miten lapsesi on sopeutunut muuton jälkeen uuteen kouluun yms.

Meillä on kaikki tehty lasten etu edellä. Ei ole riepoteltu ketään.

Miksi muutto?

Meillä ekaluokkalaisen koulunvaihto sujui hyvin. Sai kavereita mutta on myös sosiaalinen luonne.

Tapaa edelleen kuitenkin vanhoja kavereita ja ikävöi heitä.

Se on ihan tuurista kiinni että miten menee, siis saako kavereita. Yleensä noin nuori vielä ystävystyy helpommin.

Meidän tapauksessa lapset jopa tappeli siitä kuka saa leikkiä tyttäreni kanssa! Nyt on rauhoittunut ja tytöllä ne muutamat kaverit ja se paras kaveri.

Kolmivuorotyöstä sen verran että eikös siinä ole arkenakin vapaita ja monesti olisi joku joka lähettää aamulla kouluun. Iltavuorojen aikaan iltapäiväkerhoon niin ei tule yksinoloa liikaa. Yövuoroja ei kai niin usein ole eli jakautuu työntekijöiden kesken? Ja osuu ne kai välillä viikonlopulle jolloin lapsi olisi sinulla. Kuinka kauas muutat? Onko sinun mahdollista ajaa miehesi yövuorojen aikaann pidempi työmatka jos vaikka lapsi sinun luona yötä ja viet aamulla kouluun?

Kumman luo lapsi haluaa jäädä asumaan?

Kannattaa kertoa rehellisesti ja kaunistelematta asioiden puolet. Se että kaverit nyt sitten jää jos muuttaa jne.

Ekalle luokalle tulee kuitenkin paljon muitakin, jotka eivät välttämättä tunne luokalta ketään. Kaikki muukin on kaikille uutta ja outoa. Mikä olisi parempi kohta muuttaa, jos muuttaminen kuitenkin on edessä... Mitä lapsen isä on mieltä asiasta?

Ja sen lisään, että ekaluokkalainen ei tällaista päätöstä tee. Se on liian suuri vastuu pienelle. Te vanhempina teette ratkaisun ja yhdessä tuumin kerrotte lapselle ja perustelette ja otatte reaktiot vastaan sellaisina kuin ne tulee. -4

Vierailija kirjoitti:

Kolmivuorotyöstä sen verran että eikös siinä ole arkenakin vapaita ja monesti olisi joku joka lähettää aamulla kouluun. Iltavuorojen aikaan iltapäiväkerhoon niin ei tule yksinoloa liikaa. Yövuoroja ei kai niin usein ole eli jakautuu työntekijöiden kesken? Ja osuu ne kai välillä viikonlopulle jolloin lapsi olisi sinulla.

Ihme oletuksia. Miten niin arkena vapaata ja yövuoroja vähän? 3-vuorotyö voi olla ihan arkityö, vaikkapa kierrolla viikko aamua, viikko yötä ja viikko iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ekaluokkalaisen koulunvaihto sujui hyvin. Sai kavereita mutta on myös sosiaalinen luonne.

Tapaa edelleen kuitenkin vanhoja kavereita ja ikävöi heitä.

Se on ihan tuurista kiinni että miten menee, siis saako kavereita. Yleensä noin nuori vielä ystävystyy helpommin.

Meidän tapauksessa lapset jopa tappeli siitä kuka saa leikkiä tyttäreni kanssa! Nyt on rauhoittunut ja tytöllä ne muutamat kaverit ja se paras kaveri.

Kolmivuorotyöstä sen verran että eikös siinä ole arkenakin vapaita ja monesti olisi joku joka lähettää aamulla kouluun. Iltavuorojen aikaan iltapäiväkerhoon niin ei tule yksinoloa liikaa. Yövuoroja ei kai niin usein ole eli jakautuu työntekijöiden kesken? Ja osuu ne kai välillä viikonlopulle jolloin lapsi olisi sinulla. Kuinka kauas muutat? Onko sinun mahdollista ajaa miehesi yövuorojen aikaann pidempi työmatka jos vaikka lapsi sinun luona yötä ja viet aamulla kouluun?

Kumman luo lapsi haluaa jäädä asumaan?

Kannattaa kertoa rehellisesti ja kaunistelematta asioiden puolet. Se että kaverit nyt sitten jää jos muuttaa jne.

Iltapäiväkerhoon lapsi kyllä meneekin, mutta sieltä hän ei pääse yksin kulkemaan kotiin eli jonkun pitäisi hakea. Eikä hän kai voisi olla 16-22 yksin kuitenkaan?! Täällä ainakin kerho päättyy klo 16. Miehen työ on epäsäännöllistä ja joskus työvuorot kestävät 24h.

Lapsi itse haluaa jäädä isän luo, se on minusta ok jos lapsi ei joudu kohtuuttomia aikoja olemaan yksin.

Tuo on ihan hyvä kohta muuttaa, ekaluokat harvoin muodostetaan niin että koko eskariluokka jatkaisi samanlaisena kouluun. Ja moni muukin ajoittaa muuton juuri ennen koulunalkua.

Myöhemmin onkin sitten ihan eri juttu, kun kaveripiirit on jo vakiintuneet.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan hyvä kohta muuttaa, ekaluokat harvoin muodostetaan niin että koko eskariluokka jatkaisi samanlaisena kouluun. Ja moni muukin ajoittaa muuton juuri ennen koulunalkua.

Myöhemmin onkin sitten ihan eri juttu, kun kaveripiirit on jo vakiintuneet.

Täällä pienellä paikkakunnalla lapsemme eskariryhmä muodostaa koko luokan. Siksi onkin niin raskasta kun osan kanssa on ollut jo päiväkodista asti yhdessä ja viimeistään eskarissa tutustunut loppuihin tuleviin luokkakavereihin.

Hyvin sopeutuivat. Muutettiin esikoisen mennessä kakkoselle Helsingistä työn perässä pikkukylälle Oulun reunamille. Hieman me sitä mietittiin, mutta palkat nousi sen verran, että lähdettiin ja kun sieltä vielä löytyi halvalla iso okt. Lapset kyseli jo ekan päivän iltapäivänä voivatko mennä leikkimään yhdelle luokkakaverille, joka asuu viereisellä tiellä. Noin pieninä niitä kavereita saa helposti ja ei haittaa vaikka ei aluksi ketään tuntisikaan.

Erotilanteessa rakentaisin oman elämäni niin, että vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Nyt jää sellainen käsitys että yhteishuoltajuus ei ole vaihtoehto. Miksi ei, ei vuorotyö sitä estä. Kun lapsi pääsee sujuvasti molempien vnhempien luota kouluun elämä on helpompaa.

Ap - ero aiheuttaa lapselle stressiä. En aiheuttaisi uutta stressiä vaihtamalla koulua ja kavereita, sekä viemällä lapselta mahdollisuuden yhteishuoltajuuteen.

Muotoilinpa huonosti tuon viestini lopun. Siis vanhempi lapsi kyseli voiko mennä leikkimään ja soittaessani äidille selvisi, että siellä on myös eskarilaiseni ikäinen lapsi, joten menivät molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Erotilanteessa rakentaisin oman elämäni niin, että vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Nyt jää sellainen käsitys että yhteishuoltajuus ei ole vaihtoehto. Miksi ei, ei vuorotyö sitä estä. Kun lapsi pääsee sujuvasti molempien vnhempien luota kouluun elämä on helpompaa.

Ap - ero aiheuttaa lapselle stressiä. En aiheuttaisi uutta stressiä vaihtamalla koulua ja kavereita, sekä viemällä lapselta mahdollisuuden yhteishuoltajuuteen.

Tottakai yhteishuoltajuus enkä ole ajatellut että vuorotyö on este, en vaan ole keksinyt miten lapsi joutuisi olemaan mahdollisimman vähän yksin. Minulla ei ole täällä töitä ja siksi muutto. Eikä tuttuja. Pieni paikkakunta, miehen kotipaikka, liikaa juoruiluja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmivuorotyöstä sen verran että eikös siinä ole arkenakin vapaita ja monesti olisi joku joka lähettää aamulla kouluun. Iltavuorojen aikaan iltapäiväkerhoon niin ei tule yksinoloa liikaa. Yövuoroja ei kai niin usein ole eli jakautuu työntekijöiden kesken? Ja osuu ne kai välillä viikonlopulle jolloin lapsi olisi sinulla.

Ihme oletuksia. Miten niin arkena vapaata ja yövuoroja vähän? 3-vuorotyö voi olla ihan arkityö, vaikkapa kierrolla viikko aamua, viikko yötä ja viikko iltaa.

Samalla tavalla sinä nyt sitten oletat että on viikko, viikko ja viikko.

Ihme asioihin nytkin takerrutaan. Oliko tuo vuorotyön laatu nyt tämän keskustelun pääpointti? Jos asia ei olekaan noin että kolmivuorotyö olisi tuota että aamua, iltaa ja yötä niin mitä sitten? Eikö tuollainen jo tiedossa oleva, kiertävä vuorotyö olekin helpommin ennakoitavissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotilanteessa rakentaisin oman elämäni niin, että vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Nyt jää sellainen käsitys että yhteishuoltajuus ei ole vaihtoehto. Miksi ei, ei vuorotyö sitä estä. Kun lapsi pääsee sujuvasti molempien vnhempien luota kouluun elämä on helpompaa.

Ap - ero aiheuttaa lapselle stressiä. En aiheuttaisi uutta stressiä vaihtamalla koulua ja kavereita, sekä viemällä lapselta mahdollisuuden yhteishuoltajuuteen.

Tottakai yhteishuoltajuus enkä ole ajatellut että vuorotyö on este, en vaan ole keksinyt miten lapsi joutuisi olemaan mahdollisimman vähän yksin. Minulla ei ole täällä töitä ja siksi muutto. Eikä tuttuja. Pieni paikkakunta, miehen kotipaikka, liikaa juoruiluja yms.

Ok, alkuperäisessä tekstissä oli ' Mietityttää tämä tilanne, kenen luona lapsen olisi parasta asua'. Mutta asia ei siis olekaan näin.

Yhteishuoltajuus haastavaa, jos asutte eri paikkakunnilla. Miten lapsi pääsee kouluunsa, jos yöpyy sen vanhemman luona, joka ei asu koulupaikkakunnalla? Ei toimi.

Minä lähtisin tuoreessa erotilanteessa siitä, että lapselle mahdollisimman vähän muutoksia eli stressiä. Miehen sukulaiset ilmeisesti nykyisellä paikkakunnalla. Lapsi ansaitsee hyvät suhteet myös isän sukuun. Isän suvusta olisi myös hyötyä isälle ja lapselle vuorotyöpäivinä.

Tuollaiset juoruilujutut on ihan lapsellisia. Et kai aikuisena sellaiia pelkää?

Kysut otsikossa miten lapsi selviää muutosta? Tässä ei ole kyse pelkästään siitä.

Minusta yhteishuoltajuus ei tarkoita samaa kuin asuminen? Voihan lapsi asua toisen vanhemman luona ja silti on yhteishuoltajuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotilanteessa rakentaisin oman elämäni niin, että vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Nyt jää sellainen käsitys että yhteishuoltajuus ei ole vaihtoehto. Miksi ei, ei vuorotyö sitä estä. Kun lapsi pääsee sujuvasti molempien vnhempien luota kouluun elämä on helpompaa.

Ap - ero aiheuttaa lapselle stressiä. En aiheuttaisi uutta stressiä vaihtamalla koulua ja kavereita, sekä viemällä lapselta mahdollisuuden yhteishuoltajuuteen.

Tottakai yhteishuoltajuus enkä ole ajatellut että vuorotyö on este, en vaan ole keksinyt miten lapsi joutuisi olemaan mahdollisimman vähän yksin. Minulla ei ole täällä töitä ja siksi muutto. Eikä tuttuja. Pieni paikkakunta, miehen kotipaikka, liikaa juoruiluja yms.

Ok, alkuperäisessä tekstissä oli ' Mietityttää tämä tilanne, kenen luona lapsen olisi parasta asua'. Mutta asia ei siis olekaan näin.

Yhteishuoltajuus haastavaa, jos asutte eri paikkakunnilla. Miten lapsi pääsee kouluunsa, jos yöpyy sen vanhemman luona, joka ei asu koulupaikkakunnalla? Ei toimi.

Minä lähtisin tuoreessa erotilanteessa siitä, että lapselle mahdollisimman vähän muutoksia eli stressiä. Miehen sukulaiset ilmeisesti nykyisellä paikkakunnalla. Lapsi ansaitsee hyvät suhteet myös isän sukuun. Isän suvusta olisi myös hyötyä isälle ja lapselle vuorotyöpäivinä.

Tuollaiset juoruilujutut on ihan lapsellisia. Et kai aikuisena sellaiia pelkää?

Kysut otsikossa miten lapsi selviää muutosta? Tässä ei ole kyse pelkästään siitä.

Lapsen isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, he ovat tosin jo iäkkäitä eikä heitä voi velvoittaa auttamaan lapsen hoidossa. Eivät jaksaisi.. ei muita sukulaisia täällä. Enkä ole yrittänyt heitä erottaa, lapsihan itse haluaisi jäädä tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotilanteessa rakentaisin oman elämäni niin, että vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Nyt jää sellainen käsitys että yhteishuoltajuus ei ole vaihtoehto. Miksi ei, ei vuorotyö sitä estä. Kun lapsi pääsee sujuvasti molempien vnhempien luota kouluun elämä on helpompaa.

Ap - ero aiheuttaa lapselle stressiä. En aiheuttaisi uutta stressiä vaihtamalla koulua ja kavereita, sekä viemällä lapselta mahdollisuuden yhteishuoltajuuteen.

Tottakai yhteishuoltajuus enkä ole ajatellut että vuorotyö on este, en vaan ole keksinyt miten lapsi joutuisi olemaan mahdollisimman vähän yksin. Minulla ei ole täällä töitä ja siksi muutto. Eikä tuttuja. Pieni paikkakunta, miehen kotipaikka, liikaa juoruiluja yms.

Ok, alkuperäisessä tekstissä oli ' Mietityttää tämä tilanne, kenen luona lapsen olisi parasta asua'. Mutta asia ei siis olekaan näin.

Yhteishuoltajuus haastavaa, jos asutte eri paikkakunnilla. Miten lapsi pääsee kouluunsa, jos yöpyy sen vanhemman luona, joka ei asu koulupaikkakunnalla? Ei toimi.

Minä lähtisin tuoreessa erotilanteessa siitä, että lapselle mahdollisimman vähän muutoksia eli stressiä. Miehen sukulaiset ilmeisesti nykyisellä paikkakunnalla. Lapsi ansaitsee hyvät suhteet myös isän sukuun. Isän suvusta olisi myös hyötyä isälle ja lapselle vuorotyöpäivinä.

Tuollaiset juoruilujutut on ihan lapsellisia. Et kai aikuisena sellaiia pelkää?

Kysut otsikossa miten lapsi selviää muutosta? Tässä ei ole kyse pelkästään siitä.

Yhteishuoltajuus ei liity asumiseen millään tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotilanteessa rakentaisin oman elämäni niin, että vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Nyt jää sellainen käsitys että yhteishuoltajuus ei ole vaihtoehto. Miksi ei, ei vuorotyö sitä estä. Kun lapsi pääsee sujuvasti molempien vnhempien luota kouluun elämä on helpompaa.

Ap - ero aiheuttaa lapselle stressiä. En aiheuttaisi uutta stressiä vaihtamalla koulua ja kavereita, sekä viemällä lapselta mahdollisuuden yhteishuoltajuuteen.

Tottakai yhteishuoltajuus enkä ole ajatellut että vuorotyö on este, en vaan ole keksinyt miten lapsi joutuisi olemaan mahdollisimman vähän yksin. Minulla ei ole täällä töitä ja siksi muutto. Eikä tuttuja. Pieni paikkakunta, miehen kotipaikka, liikaa juoruiluja yms.

Ok, alkuperäisessä tekstissä oli ' Mietityttää tämä tilanne, kenen luona lapsen olisi parasta asua'. Mutta asia ei siis olekaan näin.

Yhteishuoltajuus haastavaa, jos asutte eri paikkakunnilla. Miten lapsi pääsee kouluunsa, jos yöpyy sen vanhemman luona, joka ei asu koulupaikkakunnalla? Ei toimi.

Minä lähtisin tuoreessa erotilanteessa siitä, että lapselle mahdollisimman vähän muutoksia eli stressiä. Miehen sukulaiset ilmeisesti nykyisellä paikkakunnalla. Lapsi ansaitsee hyvät suhteet myös isän sukuun. Isän suvusta olisi myös hyötyä isälle ja lapselle vuorotyöpäivinä.

Tuollaiset juoruilujutut on ihan lapsellisia. Et kai aikuisena sellaiia pelkää?

Kysut otsikossa miten lapsi selviää muutosta? Tässä ei ole kyse pelkästään siitä.

Lapsen isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, he ovat tosin jo iäkkäitä eikä heitä voi velvoittaa auttamaan lapsen hoidossa. Eivät jaksaisi.. ei muita sukulaisia täällä. Enkä ole yrittänyt heitä erottaa, lapsihan itse haluaisi jäädä tänne.

Lapsi siis haluaa jäädä isälleen?

Kuinka kauas itse muutat?

Onko sinun ihan välttämätöntä muuttaa?

Voisitko harkita ajavasi pidempää työmatkaa?

Onko mahdollista palkata esim mll:tä hoitoapua iltapäiväkerhon jälkeen tarvittaessa?

Miten niin lapsi ei pääse itse iltistä kotiin?

Pääseekö sitten itse kulkemaan kouluunkaan?

Asioilla on tapana järjestyä kaikesta huolimatta. Kannattaa punnita noita asioita monelta kantilta kuitenkin ja keskustella eksäsi kanssa siitä mikä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu.

Lapsi jää isän luo ja menee kouluun tuttujen kavereiden kanssa. Te vanhemmat yhdessä järkkäätte (vaikka palkkaamalla) lapsen hoidon poikkeustyövuoroina. Vaihtoehtoisesti isä vaihtaa päivätyöhön tai sinä jäät paikkakunnalle työttömäksi, jolloin onkin jo se ja sama kumman kanssa lapsi asuu. Vanhemmat kuitenkin tekevät päätökset ja mieluiten lapsen etua ajatellen.