Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt ystävään. Miten toimisitte?
05.06.2018 |
Aloitin seurustelusuhteen tuossa noin 4kk sitten. Ystävällä oli alkujaan hieman skeptinen suhtautuminen, koska muesystävä ei ole suomalainen. Osoittikin halveksuntansa kun näki kuvan; naama nyrpällä ja myöhemmin tunnusti että kaverinsa x seurusteli "saman näköisen" kanssa ja tuli petetyksi.
Noh, puhuttiin asia j a olen tässä näiden kuukausien aikana yrittänyt ymmäetää ja tukea häntä elämäntilanteessaan. Hän nimittäin odotteli vuoden, että tapailemansa mies sitoutuisi häneen. Sitä ei koskaan tapahtunut, ja koko homman päätteeksi mies petti. Ystävällä on menneessä 8vuoden seurustelusuhde, joka päättyi ns luonnollisesti.
Itsellä yhden vuoden suhde ja neljän vuoden suhde. Eli kumpikin on viettänyt aikaa sinkkuna myös.
Olen tässä vuosien varrella aina tukenut, kuunnellut ja tsempannut. Paljon on treffaillut jne, mielellänin olen kuitenkin kuunnellut koska hän on myös verbaalisesti taitava :). Jos jostain jutustaan on meinannut tulla enemmän niin olen tietenkin toivonut että suhteeksi asti ja halunnut että hän on onnellinen. Hehkuttaa hän kyllä osaa.
Noh. Kun hän huomasi, että mies jonka tapasin, halusi sitoutua minuun ja tapailu muuttui pian vakavaksi, asiani alkoi kiinnostamasta. Se oli ihan ok, ymmärsin että siinä tilanteessa ei halua kuulla muiden hyviä uutisia.
Ehkä se, missä pettymykset alkoivat puoleltani... Tapasimme eräässä ravintolassa, jossa hän oli istunut minulle tuntemattoman kaverinsa kanssa päivää jo pari tuntia. Esittelin poikaystävän, jonja jälkeen istuimme alas. Kertoivat keskustelevansa miehistä, ja alkoi suoltamaan tarinaa deitistä x. Kaverinsa oli samassa tilanteessa, enkä oikein saanut tästä tyypistä mitään ideaa.
Tunnin kuuntelimme, deittitarina vaihtui työasioista kertomiseksi. Olimme siinä ajassa poikaystävän kanssa syöneet kalliin ravintola-aterian. Kertaakaan hän ei kysynyt minulta tai poikaystävältäni mitään. Olimme siinä ihan tavallisesti mitään lirkuttelematta tai söpöilemättä.
Tämän jälkeen parin viikon hiljaisuus. Ei kuulu mitään. Valmistuin monen vuoden opiskelun jälkeen yliopistosta hiljattain, ja pidin pippalot. Ystävä lähetti paria tuntia ennen juhlien alkua viestin, ettei pääse tulemaan, kun on ollut deiteillä henkilön y kanssa, ja ne jatkuvat vieläkin. En vastannut mitään.
Nyt tuli viesti, jossa selitti ummet ja lammet tästä treffistään, ja selitteli miksi ei päässyt tulemaan.
En ole siis sen ravintolaillan jälkeen sanonut hänelle mitään. En tiedä mitä sanoa tai miten toimia. Jotenkin olo on niin häpäisty, petetty ja arvoton. Miten toimisit?
Ollaan kumpikin siinä 35v hujakoilla.
Kommentit (10)
Onnea valmistumisesta! :)
Kirjoituksesi perusteella sain vaikutelman hyvin itsekeskeisestä ihmisestä, joka välittää vain itsestään. Hänestä on ilmeisesti vaikeaa se, että sinä seurustelet vakavasti ja hän ei. Pidän nolona, ettei hän tullut juhliisi.
Pitäisin taukoa hänen suhteensa ja tapaisin parempia ystäviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tietyissä elämäntilanteissa ja vaiheissa. Niiden motiivit ei auttamatta täyty hautaan asti ja niitä päättyy ihan samalla tavalla kuin parisuhteitakin. Varsinkin parisuhteet maksaa yleensä ainakin sen yhden ystävyysuhteen.
Kai sulla nyt on kaverisuhteita viilennyt aiemminkin tuohon ikään mennessä? Jos ei ole enää yhteistä ja toinen nyrpistelee sun jutuille, niin selvä se on että on aika jäähdytellä eikä ottaa kakkaa tuulettimeen. Onnea valmistumisesta ja parisuhteesta!
35-vuotiaita, ja noin lapsellista meininkiä? Kasvakaa aikuisiksi, eläkää omaa elämäänne ja sinunkin kannattaa antaa tuollaisen "ystävän" mennä. Selvästi kateellinen, ja kilpailee kanssasi. Molemmilla ilmeisesti epätoivo löytää kumppani ennen kuin on liian myöhäistä, ja tuollainen naisten välinen kilpailu on epämiellyttävää toimintaa. Jos olet nyt löytänyt itsellesi oikean miehen, tee siitä prioriteettisi ja unohda tuollainen teinityttömäinen kaveruus jonkun kanssa, joka ei halua sulle mitään hyvää. Miksi haluaisit roikkua sellaisessa ystävyydessä??
Keskittyisin parisuhteeseeni, ja unohtaisin tuollaisen ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastanneille. Ehkä halusin kuulla juuri että miltä tämä kuulostaa muiden mielestä.
Ei tämä elämä mikään kilpailu ole, olen onnellinen jos muilla menee hyvin. Ei ole ihmisarvon mitta seurusteleeko tai onko naimisissa vai ei, onko lapsia vai ei, miten asut, mitö teet.. Koin ehkä näiden viimeisten tapaamisten myötä sitä omituista kilpailuhenkeä ystävän puolelta mistä joku kommentissaan jo puhuikin, jota en koskaan oikein ole ymmärtänyt.
Ehkä tämä oli tässä. Ja kyllä, ystävyyssuhteita on päättynyt mutta aikuisuuteen olen jotenkin liittänyt ns.luonnollisempana sen että yhteydenpito vähenee kun saadaan lspsia tms, ja kuihtuu, kuin että on tällaista omituista säätämistä. Noh, ehkä en vain tajua.
Ha kiitos valmustumisen johdosta onnittelijoista :)
Jos oisin tosi veettuuntunut, kirjoittaisin pitkän viestin jossa kertoisin cain omia kuulumisia. Potut pottuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiaan ei oikeastaan kiinnosta ottaa kantaa, mutta oliko jutun kannalta kovinkin olennaista, että nauttimanne ravintola-ateria oli kallis? :D
Vierailija kirjoitti:
Itse asiaan ei oikeastaan kiinnosta ottaa kantaa, mutta oliko jutun kannalta kovinkin olennaista, että nauttimanne ravintola-ateria oli kallis? :D
No ei tavallaan, mutta tuntui että turhaan sitä ravintolaillallista odotettiin.
-ap
Ehkä sinun kannattaa alkaa miettiä, onko tuo oikeasti ystävä vai vaan tuttava. Ei tunnu kovin lojaalilta tai kivalta tyypiltä hän.