Koetin laihduttaa, mies käski lopettamaan koska minusta kuulemma tuli hirviö

Sain siis 3kg pois herkkulakolla ja syömällä muutenkin terveellisesti,  esim. salaatteja  ja  kevyitä keittoja.  Enkä ostanut yhtään energiajuomaa! Kävin joka ilta lenkillä jaa kahvakuulasin kotona.

Olemus hoikistui, mutta olin pahalla päällä ja ruoka  pyöri koko ajan mielessä. Olisin voinut tappaa tortillasta.

A.p

Jep. Ihan miten vaan.

Terveys lähtee itsestä. Painoasi en tiedä ja voihan se olla että olet muka lihava, voi kauhee sentään mikä peppu!

Tai sitten olet oikeasti lihava, kengät ei mene jalkaan kuin istualteen ja sukkia ei viitsi käyttää kun ottaa toi maha vastaan. Mut ihana mies mulla kun haluaa mut isomahaisena.

Itsestään huolehtiminen on melkeinpä velvollisuus. Sitä ei kukaan puolesta tee.

Olen siis 162 senttiä pitkä ja paino nyt 80 kg, suurin osa rasvasta kertyy mahapalloksi ja kaksoisleuaksi :( Tissejä taas ei juurikaan ole, eikä peppua...

Sokerihiiri olen aina ollut, niitä jotka eivät voi tyytyä vain yhteen riviin suklaalevystä tai pariin keksiin, vaan kaikki menee kerralla! Olen myös koukussa energiajuomiin, joita aloin juoda yövuoroja tehdessäni.

Ap

Et vaan osannut laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain siis 3kg pois herkkulakolla ja syömällä muutenkin terveellisesti,  esim. salaatteja  ja  kevyitä keittoja.  Enkä ostanut yhtään energiajuomaa! Kävin joka ilta lenkillä jaa kahvakuulasin kotona.

Olemus hoikistui, mutta olin pahalla päällä ja ruoka  pyöri koko ajan mielessä. Olisin voinut tappaa tortillasta.

A.p

Eli vedit laihduttamisen överiksi. Ei ihme että pinna kireellä.

Hyvät sulle, pääsit joka ilta lenkille. Voisitko kuitenkin ajatella loppuelämää niin että joka ilta lenkille?

Ehkä kannattaisi varmaan funtsia liikunta koko elämän kestäväksi toiminnoksi eikä vain tähän laihdutus vaiheeseen. Asiantuntijat sanoo 2-3 kertaa viikossa suosituksena.

5 ateriaa päivässä eli noin 4 tunnin välein kun syö niin ei tuu raivonälkää. Aamiainen, 2 lämmintä ja 2 välipalaa.

Lautasmalli lämpösille. Puolet kasviksia. Etsimällä löytää itselleen parhaan uuden tavan syödä ja liikkua että kilot pysyy kurissa.

Painoindeksin mukaan merkittävä ylipaino mutta itse päätät mitä haluat.

Itse olin 167/90 ja nyt 75 ja olo on paljon parempi. Vuosi tähän on mennyt. Opettanut itseäni koko loppuelämän tavoille koska en halua enää koskaan olla tuon kokoinen.

Haluan jaksaa asioita kuten liikkua Porin Jazzeilla sutjakkaasti eikä niin kuin viimeksi kun olin kuolla kävelyn määrään.

Onko pkko alkaa nälkäkuurille ja keitoille? Syö terveellisesti, 5 kertaa päivässä, kaksi lämmintä ateriaa. En usko että muuta tarvit, sen lisäksi että jätät myös herkut minimiin ja energia juomat pois. Liikuntaa pari kolme kertaa viikossa niin hyvää tulee. Hitaammin mutta pysyvämmin.

En minäkään jaksaisi raivoajaa kotonani kattoa viikosta toiseen, järkevillä laihdutus keinoilla et ole nälissäs.

Mutta hyvä että jaksanut alkaa laihduttaa.

Ketoosi auttaa. 

Jos 162-senttinen 83-kiloinen pudottaa 3 kg, se ei näy yhtään missään.

Eli kaikkimullehetinyt. Mitä jos etenisitkin askel kerrallaan?

Vähennät herkkujen syöntiä tyyliin joka päivä>2 kertaa viikossa, 4 perunaa> 2 perunaa ruualla jne. Ei "kilpajuoksu" laihduttaminen sovi kaikille, "maratooni-laihdutus" tahtiin etenemällä olet hyvässä lykyssä vuoden päästä normaalipainossa.

Myös minä muutuin hirviöksi kun laihdutin. Salilla käyminen ja lenkkeily oli pakkopullaa, enkä saanut kummastakaan sitä paljon puhuttua euforiaa. Rahka, mehukeitot, kana ja raejuusto tulivat jo korvistakin ulos. Koetin sallia itselleni herkkupäivän kerran viikossa, ettei homma menisi liian tiukkapiposeksi mutta se johti siihen että vedin säkin irtiksiä sekä suklaalevyn ja makasin loppuillan  maha kipeänä surkeana sohvalla ja podin huonoa omatuntoa.  Olin jatkuvasti ärtynyt ja haaveilin vain siitä, ett' saisin istua perseelläni ja syödä mitä tahdon ! Kaikki kehuivat, miten hyvältä näytin mutta oloni  ei ollut hyvä.

Lopulta päätin, että olen mielummin pulleroposkinen pallovatsa joka nauttii ruuasta, kuin surullinen salikissa.

Vierailija kirjoitti:

Myös minä muutuin hirviöksi kun laihdutin. Salilla käyminen ja lenkkeily oli pakkopullaa, enkä saanut kummastakaan sitä paljon puhuttua euforiaa. Rahka, mehukeitot, kana ja raejuusto tulivat jo korvistakin ulos. Koetin sallia itselleni herkkupäivän kerran viikossa, ettei homma menisi liian tiukkapiposeksi mutta se johti siihen että vedin säkin irtiksiä sekä suklaalevyn ja makasin loppuillan  maha kipeänä surkeana sohvalla ja podin huonoa omatuntoa.  Olin jatkuvasti ärtynyt ja haaveilin vain siitä, ett' saisin istua perseelläni ja syödä mitä tahdon ! Kaikki kehuivat, miten hyvältä näytin mutta oloni  ei ollut hyvä.

Lopulta päätin, että olen mielummin pulleroposkinen pallovatsa joka nauttii ruuasta, kuin surullinen salikissa.

Laihdutit siis väärällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Myös minä muutuin hirviöksi kun laihdutin. Salilla käyminen ja lenkkeily oli pakkopullaa, enkä saanut kummastakaan sitä paljon puhuttua euforiaa. Rahka, mehukeitot, kana ja raejuusto tulivat jo korvistakin ulos. Koetin sallia itselleni herkkupäivän kerran viikossa, ettei homma menisi liian tiukkapiposeksi mutta se johti siihen että vedin säkin irtiksiä sekä suklaalevyn ja makasin loppuillan  maha kipeänä surkeana sohvalla ja podin huonoa omatuntoa.  Olin jatkuvasti ärtynyt ja haaveilin vain siitä, ett' saisin istua perseelläni ja syödä mitä tahdon ! Kaikki kehuivat, miten hyvältä näytin mutta oloni  ei ollut hyvä.

Lopulta päätin, että olen mielummin pulleroposkinen pallovatsa joka nauttii ruuasta, kuin surullinen salikissa.

Päätit heittää lusikan nurkkaan sen sijaan, että olisit alkanut laihduttaa järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös minä muutuin hirviöksi kun laihdutin. Salilla käyminen ja lenkkeily oli pakkopullaa, enkä saanut kummastakaan sitä paljon puhuttua euforiaa. Rahka, mehukeitot, kana ja raejuusto tulivat jo korvistakin ulos. Koetin sallia itselleni herkkupäivän kerran viikossa, ettei homma menisi liian tiukkapiposeksi mutta se johti siihen että vedin säkin irtiksiä sekä suklaalevyn ja makasin loppuillan  maha kipeänä surkeana sohvalla ja podin huonoa omatuntoa.  Olin jatkuvasti ärtynyt ja haaveilin vain siitä, ett' saisin istua perseelläni ja syödä mitä tahdon ! Kaikki kehuivat, miten hyvältä näytin mutta oloni  ei ollut hyvä.

Lopulta päätin, että olen mielummin pulleroposkinen pallovatsa joka nauttii ruuasta, kuin surullinen salikissa.

Laihdutit siis väärällä tavalla.

Kerrohan, mikä se oikea  tapa sitten on kun kommentoit jokaiselle että laihduttivat väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös minä muutuin hirviöksi kun laihdutin. Salilla käyminen ja lenkkeily oli pakkopullaa, enkä saanut kummastakaan sitä paljon puhuttua euforiaa. Rahka, mehukeitot, kana ja raejuusto tulivat jo korvistakin ulos. Koetin sallia itselleni herkkupäivän kerran viikossa, ettei homma menisi liian tiukkapiposeksi mutta se johti siihen että vedin säkin irtiksiä sekä suklaalevyn ja makasin loppuillan  maha kipeänä surkeana sohvalla ja podin huonoa omatuntoa.  Olin jatkuvasti ärtynyt ja haaveilin vain siitä, ett' saisin istua perseelläni ja syödä mitä tahdon ! Kaikki kehuivat, miten hyvältä näytin mutta oloni  ei ollut hyvä.

Lopulta päätin, että olen mielummin pulleroposkinen pallovatsa joka nauttii ruuasta, kuin surullinen salikissa.

Päätit heittää lusikan nurkkaan sen sijaan, että olisit alkanut laihduttaa järkevästi.

Mikä olisi järkevämpää, kuin ruokavalion muutos ja liikunta?

Naiset tuntuu aika yleisesti olevan:

- ylipersoja kaikelle makealle

- yliherkkiä verensokerin vaihtelulle

Itsellä mieli vain kirkastuu nälän myötä, naiset omien havaintojen mukaan muuttuu ihan hirviöiksi heti jos on pari tuntia edellisestä suupalasta.

Eihän sun tarvi laihduttaa, jos et haluisi. Tosin, kahta kiloa kevyempänä olisit jo lievän ylipainon puolella, se voisi olla hyvä tavoite. Kuten muutkin sanoi jo, olet yrittänyt aivan liikaa kerralla. Ei sun tarvi juosta joka päivä ja saat syödä runsaasti ruokaakin. Tsemppiä sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös minä muutuin hirviöksi kun laihdutin. Salilla käyminen ja lenkkeily oli pakkopullaa, enkä saanut kummastakaan sitä paljon puhuttua euforiaa. Rahka, mehukeitot, kana ja raejuusto tulivat jo korvistakin ulos. Koetin sallia itselleni herkkupäivän kerran viikossa, ettei homma menisi liian tiukkapiposeksi mutta se johti siihen että vedin säkin irtiksiä sekä suklaalevyn ja makasin loppuillan  maha kipeänä surkeana sohvalla ja podin huonoa omatuntoa.  Olin jatkuvasti ärtynyt ja haaveilin vain siitä, ett' saisin istua perseelläni ja syödä mitä tahdon ! Kaikki kehuivat, miten hyvältä näytin mutta oloni  ei ollut hyvä.

Lopulta päätin, että olen mielummin pulleroposkinen pallovatsa joka nauttii ruuasta, kuin surullinen salikissa.

Päätit heittää lusikan nurkkaan sen sijaan, että olisit alkanut laihduttaa järkevästi.

Mikä olisi järkevämpää, kuin ruokavalion muutos ja liikunta?

Totaalimuutoksen sijaan pienet ruokavalion muutokset ja liikunnan pikkuhiljainen lisääminen. Niin että ei tule mitään nälkäkuureja jotka altistavat valtavalle ahmimiselle. Hiljakseen, hiljakseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös minä muutuin hirviöksi kun laihdutin. Salilla käyminen ja lenkkeily oli pakkopullaa, enkä saanut kummastakaan sitä paljon puhuttua euforiaa. Rahka, mehukeitot, kana ja raejuusto tulivat jo korvistakin ulos. Koetin sallia itselleni herkkupäivän kerran viikossa, ettei homma menisi liian tiukkapiposeksi mutta se johti siihen että vedin säkin irtiksiä sekä suklaalevyn ja makasin loppuillan  maha kipeänä surkeana sohvalla ja podin huonoa omatuntoa.  Olin jatkuvasti ärtynyt ja haaveilin vain siitä, ett' saisin istua perseelläni ja syödä mitä tahdon ! Kaikki kehuivat, miten hyvältä näytin mutta oloni  ei ollut hyvä.

Lopulta päätin, että olen mielummin pulleroposkinen pallovatsa joka nauttii ruuasta, kuin surullinen salikissa.

Päätit heittää lusikan nurkkaan sen sijaan, että olisit alkanut laihduttaa järkevästi.

Mikä olisi järkevämpää, kuin ruokavalion muutos ja liikunta?

Ei mikään, mutta täytyy myös ymmärtää, mihin suuntaan sitä ruokavaliota kannattaa muuttaa ja osata myös liikkua oman jaksamisen mukaan, eikä mennä liiallisuuksiin.