Tunnetko elämäniloa?

Mistä uskot sen johtuvan? Siis todella hyvä juttu.

En tunne, en ole tuntenut kymmeniin vuosiin.

Tunnen! Nykyään ilahduttavan usein. Se on sellainen täydellisen läsnäolon hetki. Elämä on ihanaa ja ihmeellistä. Tästä vielä astetta syvempi kokemus on, kun tuntee sellaista täydellistä yhteenkuuluvuutta maailmankaikkeuden kanssa, se on täydellistä! Olla elossa, ilman mitään kummempaa vaadetta, olla yhtä tässä elävässä maailmassa ja olla tyytyväinen. Vaikka oikeasti arjessa olisi sata keskeneräistä asiaa ja arjen ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä uskot sen johtuvan? Siis todella hyvä juttu.

Minä uskon sen johtuvan sellaisesta vapautumisesta ja luovuttamisesta suorittamisen suhteen, läsnäolosta, siis olemisen taidosta.

Ei ap.

Up

En ole tuntenut pitkään aikaan. Välillä oikein havahdun siihen, että en ole ollut iloinen pitkiin aikoihin. Kyllä minä välillä nauran vedet silmissä, mutta taustalla on koko ajan joku selittämätön tunne.

Up

En pitkään aikaan.

Jeesus. Etsikää itse Häntä niin näette.

Tunnen, vain valitettavan harvoin ja menee nopeasti ohi.

Vaihtelee, en erityisen usein. Sen verran kuitenkin, etten ole itseäni tappamassakaan. Onneksi surkeimmat hetket kestää niin vähän aikaa, ettei sellaiset ajatukset ehdi voimistua ja lopulta toteutua.

En tunne. En ole tuntenut vuosiin. 2015 maniassa viimeksi, mutta eipä tuokaan aitoa ollut kun mania sen aiheutti.

Voi olla spontaaneja hyvän mielen tuntemuksia, mutta eivät ne ole mitään voimakkaita. Yleensä täytyy tapahtua tai tehdä jotain, toki joskus pelkkä kaunis sääkin riittää.

Elämäniloni katoaa joka aamu, kun lähden töihin ja palaa töistä lähtiessä. Hmmm.

Tunnen elämäniloa, mutta en yleensä tuolla tavalla puuskittain, mitä ap. kuvaili.

Jos minulla on jokin akuutti huoli, en tunne elämäniloa, mutta se palaa, kun pistän asiat mielessäni suurempaan mittakaavaan.

Nautin elämästä. Loukkaantumisen jälkeen ensimmäinen päivä ulkona oli mahtava. Vaikkakin kliseistä sanoa, niin pienet asiat ilahduttavat. Jos alkaa harmittaa, niin alan miettiä iloisia asioita menneestä. Ne saavat ikävät ajatukset kaikkoamaan.

Tunnen toisinaan. Yleensä olo on vaan "ihan tavallinen" mutta joskus tosiaan tulee näitä hetkiä kun tuntuu että todella nauttii elämästä ja jotenkin erityisen hyvällä ja rennolla mielellä ilman mitään selittävä syytä. Aikaiset aamut on usein mulle tällaisia. Yleensä herään vasta kellon soidessa mutta joskus herään tosi aikaisin omia aikojani. Silloin saattaa tulla tällainen tunne, kun ympärillä on vielä ihan hiljaista ja istuskelen parvekkeella aamun viileydessä kahvia juoden. Ehkä se johtuu siitä että on hetki aikaa ihan vaan olla, ilman hälinää ja vaatimuksia. Pysähtymistä hetkeen.