Lue keskustelun säännöt.
Aika koomista, että 90-luvulla syntyneet ovat niin niin nuoria
19.05.2018 |
etteivät esimerkiksi muista prinsessa Dianaa ja jatkuva kohua hänen ympärillään... Itse muistan vielä hänen häät vuonna 1981. Olin lapsi, mutta hyvin jäi mieleen, ne oli vuosisadan satuhäät. Ja olen itsekin alle 5-kymppinen
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh älä huoli, kohta on ekat ysärillä syntyneet kolmekymppisiä jo.
Kyllä mäkin ihmettelen miten voikaan -00 syntyneet olla osa jo täysikäsiä. Vaikka kuinka itsekin olen vasta 27v. Tuntuu vain että vastahan se vuosituhat vaihtui, missä välissä sitä muka tän ikäseksi ehti.
Ja kiviäkin kiinnosta prinsessa diana yms yms
Minä muistan Marilyn Monroen. Se oli hienoa aikaa se.
Mistä kohtaa se on koomista?
Mä olen syntynyt 80-luvulla, mutta en siltikään muista Dianasta juuri mitään, hämärästi uutisen hänen kuolemastaan. Taidan olla koomistakin koomisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan Marilyn Monroen. Se oli hienoa aikaa se.
Ah, olen vähän kade. :)
T. syntynyt vuonna 93
En mä nyt just Dianasta tiedä mutta yleisesti ottaen tuntuu vähän hassulta kun jotkut eivät muista juttuja, jotka mun ikäluokalle (s.1979) on ihan perusjuttuja lapsuudesta ja nuoruudesta.
Sellaista se on, ikääntyminen. Parempi vaan nauraa eikä itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä niiden kanssa puhua klassikkoelokuvista. Kun olin lapsi, töllöstä tuli Errol Flynnin filmejä, Isä Camilloa, ja Tarzaneita. Ei ole hetkeen näkynyt? Samat Transformerssit kuudennella kierroksella.
Kuinka monta kertaa Hobitin voi vittu näyttää vuoden aikana??
Vierailija kirjoitti:
Yritä niiden kanssa puhua klassikkoelokuvista. Kun olin lapsi, töllöstä tuli Errol Flynnin filmejä, Isä Camilloa, ja Tarzaneita. Ei ole hetkeen näkynyt? Samat Transformerssit kuudennella kierroksella.
Kuinka monta kertaa Hobitin voi vittu näyttää vuoden aikana??
Puhutko kaikkien kanssa leffoista ja onko se täysin välttämätön puheenaihe? Itse en miellä ysärilapsena Hobittia lapsuuteni leffaksi. Kasvoin Disney-klassikoita, Turtlesia, Prätkähiiriä ja Varjo-Ankkaa katsoen. (Vanhempien sisarusten takia kasvoin osittain myös kasarilelujen ja leffojen parissa (NES yms.))
Ja aloittajalta kysyisin muiden tapaan että mitä koomista siinä on että 90-luvulla syntyneet ovat parikymppisiä (vanhimmat täyttää 28 tänä vuonna). Eikös kaikki ole olleet nuoria. En aio ainakaan itse hävetä nuoruuttani sillä sitä ei takaisin saa. Epäkypsä voi taas halutessaan olla vaikka hautaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on prinsessa diana? Oliko se elisabethin tytär joka kuoli lento-onnettomuudessa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä niiden kanssa puhua klassikkoelokuvista. Kun olin lapsi, töllöstä tuli Errol Flynnin filmejä, Isä Camilloa, ja Tarzaneita. Ei ole hetkeen näkynyt? Samat Transformerssit kuudennella kierroksella.
Kuinka monta kertaa Hobitin voi vittu näyttää vuoden aikana??
Puhutko kaikkien kanssa leffoista ja onko se täysin välttämätön puheenaihe? Itse en miellä ysärilapsena Hobittia lapsuuteni leffaksi. Kasvoin Disney-klassikoita, Turtlesia, Prätkähiiriä ja Varjo-Ankkaa katsoen. (Vanhempien sisarusten takia kasvoin osittain myös kasarilelujen ja leffojen parissa (NES yms.))
Ja aloittajalta kysyisin muiden tapaan että mitä koomista siinä on että 90-luvulla syntyneet ovat parikymppisiä (vanhimmat täyttää 28 tänä vuonna). Eikös kaikki ole olleet nuoria. En aio ainakaan itse hävetä nuoruuttani sillä sitä ei takaisin saa. Epäkypsä voi taas halutessaan olla vaikka hautaan saakka.
Puhun useammin leffoista ja musiikista kuin jostain "kuninkaallisesta" joka petti ukkoaan.
Mutta ei ole pakollinen puheenaihe. Joskus tuli juttua Errol Flynnistä eikä nimi sanonut heille mitään. Samat henkilöt vittuilevat kun en tiedä kuka helvetti on Sanni ja joku (kassi-)Alma.
Hobitti nyt oli vain esimerkkinä elokuvasta joka on tämän vuoden aikana näytetty muutamaan kertaan. Luulisi että muutakin saisi ohjelmistoon kuin sen.
Vittu kun tenaville pitää kaikki selittää.
Tietää olevansa vanha, kun jonkun itseään nuoremman kanssa jutellessa havahtuu siihen, ettei tällä ole hajuakaan siitä mistä puhun. Ei aina muista, että se oma nuoruus on jo niin kaukana.