Kenelläkään kaveria johon kaikki tyttö-/poikaystävät ihastuu?

onneksi ei

No eipä oikeastaan. Toki tiedän joitain näitä lässyttäjälirkutteljoita, jotka kietoo pikkusormensa ympärille vähän joka toisen (tai no, ainakin ne, jotka ei ymmärrä että hakee ihmisistä tasan hyötyä), mutta itse en jaksa kyseistä ihmistyyppiä, niin en niitä kaveripiiriinikään päästä.

No minuun ihastutaan herkästi ja voin sanoa ettei se mitään mukavaa ole. Aiheuttaa lähinnä kiusallisia tilanteita.

En tiedä mutta joku aika sitten kaveri kertoi että nuorempana pani kaikkia muijia mitä meidän kaveripiireissä pyöri, varattuja ja vapaita.

Itse en saanut pillua ikinä enkä saa vieläkään.

On. Paras ystäväni on sporttinen, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut, uskomaton naisellinen kaunotar ja aina vieläpä luonnollisesti, eli ei edes meikkaa yhtään kun ei tarvitse. Kaksi entistä poikaystävää lähti kokeilemaan onneaan tuon naisen kanssa. Tulivat sitten häntä koipien välissä kerjäämään minua takaisin, kun tämä nainen ei lämmennyt. Juu ei kiitos. Olen itse sellainen harmaahiirulainen, seinäruusu. En varsinaisesti ihmettele, että ystäväni herättää ihastusta. En vaan jaksaisi aina olla se "kakkosvaihtoehto". Ei minua kukaan edes huomaa, kun liikumme yhdessä. Mutta minkäs teet, ystävä on aivan ihana ihminen ja rakastan häntä.

Ei kaveri mutta sisko

M kirjoitti:

En tiedä mutta joku aika sitten kaveri kertoi että nuorempana pani kaikkia muijia mitä meidän kaveripiireissä pyöri, varattuja ja vapaita.

Itse en saanut pillua ikinä enkä saa vieläkään.

Siis mitä et tiedä?

Mä olen ollut tuo kaveri, johon ihastuttiin. Oli rasittavaa ja ahdistavaa. Nykyään nelikymppisenä tuskin ihastutaan, mutta flirttaillaan kyllä. Myös se on rasittavaa. Jotenkin lähetän kai vääriä signaaleja. Tai en tiedä mistä tää johtuu. Olen tavallisen näköinen enkä mikään ihana ihminen edes.

Ei, olen ystävä vain ulkonäöllisesti samantasoisten kanssa.

Varmasti on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ihan luontaisesti koetaan ns raikkaina tuulahduksina. Heidän energiansa on kuin se vihreämpi ruoho.

Itselle tulee mieleen toisenlainen tapaus. Kun henkilö tapaa ystäviään ja tuttaviaan näiden kumppaneiden kanssa, niin hän ikään kuin ottaa hauskaksi haasteekseen flirttailla ja lähennellä näitä ystävien kumppaneita. Yrittää kai todistaa itselleen viehättävyyttään, hieman kyseenalaisella tavalla.

Minä olen sellainen. Raivostuttavaa

Vierailija kirjoitti:

On. Paras ystäväni on sporttinen, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut, uskomaton naisellinen kaunotar ja aina vieläpä luonnollisesti, eli ei edes meikkaa yhtään kun ei tarvitse. Kaksi entistä poikaystävää lähti kokeilemaan onneaan tuon naisen kanssa. Tulivat sitten häntä koipien välissä kerjäämään minua takaisin, kun tämä nainen ei lämmennyt. Juu ei kiitos. Olen itse sellainen harmaahiirulainen, seinäruusu. En varsinaisesti ihmettele, että ystäväni herättää ihastusta. En vaan jaksaisi aina olla se "kakkosvaihtoehto". Ei minua kukaan edes huomaa, kun liikumme yhdessä. Mutta minkäs teet, ystävä on aivan ihana ihminen ja rakastan häntä.

Et ole mikään harmaahiirulainen tai seinäruusu, kun kerran puhut existä ja vielä monikossa. Vaikutat suht halutulta naapurintytöltä ja olet varmaan hauskempaa seuraa mitä kuvittelet, koska huumorintajuinen ekstrovertti-kokoomusfrendisi viihtyy seurassasi.

Kyllä, minulla on yksi tällainen kaveri. Hän on aivan äärimmäisen kaunis, kuin nukke, ja tietää sen varsin hyvin itsekin. Useampikin aiempi poikaystäväni on ollut ihastunut häneen, ja jossain vaiheessa aloin jopa pelätä tämän kaverin esittelemistä kumppaneilleni. Inhosin itseäni tuon pelon vuoksi, sillä en olisi halunnut syrjiä tätä kaveria vain siksi, että hän sattuu olemaan harvinaisen kaunis.

Sitten tapasin miehen, joka ei nukkemaisesta kauneudesta viehättynyt vaan etsi naisesta persoonallisempia, syvällisempiä ja hienovaraisempia piirteitä. On ollut todella virkistävä poikkeus olla kerrankin jonkun silmissä se ykkösvaihtoehto eikä koko ajan miettiä, haaveileekohan tämäkin mies kaveristani. Tuollaiset asiat kyllä aistii, vaikka niitä ei ääneen sanottaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

On. Paras ystäväni on sporttinen, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut, uskomaton naisellinen kaunotar ja aina vieläpä luonnollisesti, eli ei edes meikkaa yhtään kun ei tarvitse. Kaksi entistä poikaystävää lähti kokeilemaan onneaan tuon naisen kanssa. Tulivat sitten häntä koipien välissä kerjäämään minua takaisin, kun tämä nainen ei lämmennyt. Juu ei kiitos. Olen itse sellainen harmaahiirulainen, seinäruusu. En varsinaisesti ihmettele, että ystäväni herättää ihastusta. En vaan jaksaisi aina olla se "kakkosvaihtoehto". Ei minua kukaan edes huomaa, kun liikumme yhdessä. Mutta minkäs teet, ystävä on aivan ihana ihminen ja rakastan häntä.

Kannattaa muistaa, että ihmiset eivät ole luontaisesti yksiavioisia ja meitä ajaa vaihtelunhalu. Vaikka olisit paremman näköinen kuin tuo kaverisi, niin poikaystäväsi yrittäisivät häntä siitä huolimatta, koska hän on myös riittävän haluttava miesten silmissä. Eli seuraavaksi kannattaa tutustua mieheen, jolla vastuuntuntoa ja kyky kontrolloida itseään. Kyllä sellainenkin silti varmaan pornoa katsoo, ainakin silloin tällöin. Ja oikeita naisia oikeassa elämässä kuitenkaan niitä yrittämättä, koska ymmärtää vastuunsa yhteisestä tulevaisuudestanne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, yhteen naiseen. Varsinainen siitoslehmä.

Auts

Vierailija kirjoitti:

Ei, olen ystävä vain ulkonäöllisesti samantasoisten kanssa.

Itsekkö sen määrittelet?

Minä olen tällainen tapaus, vaikka olen monia varattuja kavereitani rumempi ja lihavampi. Monen miehen silmissä olen jännittävä ja kevytkenkäinen ja haluaisivat koeajaa mut sängyssä kun se oma kaloreista pingottava, kuvankaunis suorittajatyttöystävä on liian estynyt/vaativa/whatever. Vähän herkemmät miehet sitten taas tuntuu ihastuvan minussa kilttiin luonteeseeni. Tylsän tyttöystävän omaavat ihastuvat minussa räväkkyyteen, ruman tyttöystävän omaavat ulkonäkööni, vanhan tyttöystävän omaavat nuoruuteeni, nuoren tyttöystävän omaavat kokemukseeni...

Aina se ruoho tuntuu olevan vihreämpää aidan toisella puolella, mutta ei niin vihreää, että se oma vaihdettaisiin pois. Olen se jännittävä "toinen nainen", josta fantasioidaan, mutta jota ei kuitenkaan vietäisi vihille. Olen jälkikäteen saanut tietää, että yli puolet petikumppaneistani ovat olleet varattuja, kenestäkään en ole tiennyt etukäteen, paitsi eräästä tokalla kerralla ja silloin ajattelin poikkeuksellisesti, että vedetään samaan konkurssiin. Olen rikkonut tahattomasti ainakin 2 avioliittoa ja usemman parisuhteen, sanomattakin selvää että yksikään näistä miehistä ei ole kuitenkaan minua hyväksynyt suhteeseen. En näe tässä mitään hienoa vaan pidän sitä kirouksena. Olen ollut lyhyitä suhteita lukuunottamatta sinkku koko elämäni.

Ihmiset tuntuu muutenkin näkevän minussa milloin mitäkin ja ensivaikutelmien perusteella olen kuulemma vaikuttanut mm. siltä, että olen pilvessä, että olen hiljainen, että olen iloinen, että olen pelottava, että olen todella rento ja että minulla ei ole sielua(??). Harva näkee minussa minua itseäni, olen kuin peili jossa nähdään mitä halutaan, ja uskon että moni ihminen, joihin ihastutaan helposti jostain käsittämättömästä syystä, ovat samanlaisia.

Astrologisessa syntymäkartassa minulla on Neptunus ensimmäisessä huoneessa. Löysin kyseiseen planeettasijaintiin liittyen seuraavan runon, ja uskoo astrologiaan tai ei, runo kuulostaa tutulta.

"Everyone considered the man in the blue jacket

as the most beautiful human being they have ever seen:

nuns saw on him the Messiah in flesh;

Satan's adorers the lustrous Prince of Darkness;

philosophers the Supreme Being;

young females an enchanted prince;

men an ideal reflection of themselves."

Siskooni näyttää jokainen häiskä lääpähtävän siinämäärin että alkaa fb-stalkkaus, harmi vaan heille ettei sisko kaipaa mitään kalsarihousua nurkkiinsa tai muutakaan sutinointia joten olen päättänyt jättää hänet mainitsematta 2-lahkeisille jotta saa olla rauhassa.