Lue keskustelun säännöt.
Mikä teitä järkytti raskausajassa?
08.05.2018 |
Minua neuvolan tyhmyys ja se, että siellä piti käydä. Se häiritsi todella työpäiviä, ja aika piti tehdä umpeen. Kyllä raskausaikana pitäisi saada edes työpäivät tehdä kokonaisina. Myöhemmin järkytti se, miten synnytyslaitoksella oltiin yhtäkkiä osa sitä koko lapsisysteemiä, ettei ollut yksityisyyttä. Joku saattoi tulla keskellä yötä huoneeseen, kun vauva ja äiti nukkuivat.
Kommentit (9)
Koko raskausajan kestänyt pahoinvointi. Se jatkui ja jatkui... Meni kyllä toisinaan jopa masennuksen puolelle, kun ei pystynyt kuin makaamaan sängyssä ja syömään esim. vaan maustamatonta rahkaa tai viiliä. Ja vaikka makasi, kuvotus vaivasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalassa on tarkoitus katsoa että äiti ja lapsi voi hyvin, sen vuoksi käyvät yölläkin, vai mitäs sitten oisit sanonut jos oisit saanut massiivisen verenvuodon ja et olisi herännyt ja mennyt suoraan tiedottomaksi? Tai lapsen verensokerit laskeneet liikaa?
Se kun vaimosta tuli ihan täysi hirviö raskauden aikana. Nalkutus ja v**tuilun määrä nousivat johonkin ihan uusiin sfrääreihin. Onneksi tilanne tasaantui raskauden jälkeen.
Kammottava väsymys. Osasin odottaa että olisi paha olo, outoja mielitekoja, kipuja kun asento muuttuu vatsan kasvaessa ja painaessa elimiä. Mutta en sitä, että lähes alusta asti olisin jatkuvasti niin uupunut, että jopa makuuasennossa tuntui etten jaksaisi olla edes olemassa.
Noita neuvola- tms juttuja osasin odottaa joten en niin järkyttynyt siitä että tosiaan ei siellä kauhean lämpimästi ihmisenä tavata kohdata vaan enemmänkin on vain lääketieteellinen tapaus, se raskaus vaan.
Liitoskuvut, pelkkä kyljen vaihto sattui järkyttävästi, samoin jos istuin pitkään niin liikkeellelähtö sattui myös jos liikuin liikaa tai liian nopeasti niin sattui. Lisäksi jalkani turposivat tönköiksi ja se turvotus poistui vasta viikon päästä synnytyksestä. Paino tippui 10 kg 2 viikossa (sisältäen lapsen ja istukan yms painon) eli turvotusta oli paljon.
Peräpukamat ilmestyivät raskaana jotka ei poistuneet synnytyksen jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielialan vaihtelut. Olen normaalisti hyvin tasapainoinen, melko kärsivällinen ja lempeä ihminen. Raskausaikana välillä olen kuin raivopää, välillä tunnen valtavaa vihaa ihan pienistäkin asioista ja ajatukseni ovat joskus todella aggressiivisia. Toisaalta taas saatan liikuttua ja tuntea valtavaa onnentunnetta. Tuntuu että sitä on jotenkin hormonien armoilla ja ei oikein tiedä mitä taas seuraavaksi tapahtuu ja sitä ei jotenkin voi luottaa itseensä ja se on vähän pelottavaakin. Tämä on todella yllättävää, koska olen aina ennen tuntenut hallitsevani tunteeni hyvin ja nyt tosiaan välillä käyttäydyn itselleni todella epätyypillisellä tavalla. Normaalisti myös yritän vältellä turhia riitoja, mutta nyt saatan kiihtyä hetkessä nollasta sataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkytti ja inhotti se valtava muodoton maha. Olen ollut kaksi kertaa raskaana ja synnyttänyt kaksi lasta. Molemmilla kerroilla inhonnut kroppaani. Edelleen inhottaa kun näen raskaana olevia naisia, sille en voi mitään. Miksi sen pitää näyttää niin groteskille!!
Lapsiani rakastan ja menisin vaikka tuleen heidän puolestaan, se oli se sammakko-hirviö joka olin mikä kauhistuttaa.
Jatkuva närästys:(