Gluteenittomasta leivonnasta kysymys

Älä tee gluteenittomia leipomuksia. Tai älä ainakaan tarjoa niitä keliaakikolle.

En usko, että noilla varotoimilla huolellisesti toimien olisi mitään vaaraa. Leivinlaudat yms pitää toki myös aina muistaa erotella eikä tarjoiluvaiheessakaan saa sekottaa ottimia tai lautasia.

Minun vuosia keliakiaa sairastaneena mielestä tavanomainen puhtaus riittää, tai niinkuin ap kuvasi: keittiön pinnat on pyyhitty, eikä samaan aikaan käsitellä gluteenia ja  välineet ovat puhtaita. Esimerkillistä on, jos leivinjauhe, sooda, sokeri, voi jne on vastaostettuja, eli ei ole sotkenut niihin vahingossa mitään. - Mutta tässäkin terveenjärjen käyttö on minusta sallittua. Eli niiden silmämääräinen puhtaus riittää. Eli, jos ja kun aloittaa leipomaan, niin ihan jokaista raakaa-ainetta ei tarvitse hankkia gluteenitonta leivontaa varten erikseen.

Huokaus. Tiedän kyllä, että on suorastaan hysteerisen tarkkoja keliaakikkoja, jotka kammoavat alle mikroaskooppisen pientä määrää gluteenia. Mutta näin pienestä määrästä oireita saavia keliaakikkoja on erinomaisen vähän.

Jos ja kun joku kertoo leiponeensa kotona gluteenitonta ja avoimesti ja rehellisesti kertoo käyttämänsä raaka-aineet, niin tämän on mielsestäni riitettvä. Ei voi, emmekä me keliakikot voida odottaa puhumattakaan, että alkaisimme vaatimaan, että tavanomainen kotona tapahtuva gluteenittomien tuotteiden valmistaminen tapahtuisi jossain umpiossa tai muutoin äärimmäisellä pieteetillä gluteenia vältellen.

Ilahduttaa aina, kun joku uskaltautuu kokeilemaan ja yrittämään tehdä itse, jotain gluteenitonta. Koska tiedän myös, että osa sitten mieluummin jättää kutsumatta tai tarjomatta yhtään mitään, kun pelkää tai luulee gluteenittoman leipomisen olevan jotenkin erityisen tarkkaa tai kenties mystistä ja ihmeellistä puuhaa (, mitä lie). Toki tässä on aika ollut keliaakikkojen puolella siinä, että viime vuosikymmenten aikana tietoisuus keliakiasta ja lääketieteellisesti diagnosoitujen keliaakikkojen määrä on kasvanaut räjähdysmäisesti.

Tämä palsta on niitä harvoja paikkoja, joissa aina toisinaan kohtaa ja saa lukea, kuinka joku kokee henkilökohtaisena loukkauksena tai pakon omaista kauhua keliaakikkoja kohtaan, joka sitten purkautuu erinäsin itkupoturaivarien muodossa ja kiljuntana, kuin ihmisellä joka pelkää, että keliakia tarttuu, tai vähintään keliaakikko saapuu paikalle ja pilaa kaiken vieden kaikilta muilta suunvuoron paasamalla sairaudestaan (keliakiastaan) ja arvostelemalla, erityisesti kaikkea tarjolle varattua.

Tietysti osalle keliakia ei näyttäydy sairautena ollenkaan vaan se mielletään enempi päänvikaisuutena tai luulosairautena, kun ei ennnenkään mitään keliaakikkoja ollu ja kaikki syötiin samaa ja hyvin maittoi. - Totta varmaan tässäkin toinen puoli. Ikävä tosiasia vaan on, että jos itseltäni aikanaan olisi jäänyt saamatta oikea diagnoosi ja siitä pikkuhiljaa alkava paranemiseni, gluteenittomaan ruokavalioon siirtymisen myötä, niin saattaisi hyvin olla niin, että en olisi enää tässä kirjoittamassa, vaan olisin menehtynyt, aliravitsemukseen.   

Muistetaan kaikkia niitä keliakiaa sairastavia joiden perheessä muut käyttävät tavallisia viljatuotteita. Vai onko näissä perheissä kaksi keittiötä...

Ei se gluteeniton leivonta mitään rakettitiedettä ole. Pitää vaan huolen että pinnat, astiat yms. on puhtaita. T. keliaakikon kanssa asuva