Haastava lapsi

Mä en kohta oikeasti jaksa! En tiedä mistä hakea apua. Meillä esikoinen on just täyttäny 6 v eikä helpotusta ole paljoakaan nähtävissä, tottakai lapsi on omatoimisempi ja jossain asioissa sujuu mutta nämä haasteet vie multa kohta järjen.

Jo lapsen syntymästä on tuntunu vaikealta, milloin ei nukkunu yöllä eikä helpolla edes päiväunia, tyytymättömyys hereillä ollessa vauvana jne. Osa helpotti allergioiden selvitessä, osa ei.

Harvoin on kovin pitkiä aikoja viihtyny yksikseen/lattialla. Vaatis oikeasti nykyäänkin non-stop seuraa vaikkei sitä tietenkään voi saada. Joskus tuntuu että riehuu ja mölyää jo aamusta lähtien eikä sitä oikeasti jaksais kovinkaan kauan kuunnella. Eikä millään meinaa rauhoittua. Lapsi saa siis kyllä huomiota.

Pikkuveljen (3v) kans on toisaalta tosi mukava, haluaa auttaa ja keksii kivoja leikkejä, mutta välillä menee järki kun toinen koko ajan määrä ja komentaa. Joskus jos pikkuveli ei halua leikkiä alkaa uhkailemaan että jos ei nyt tuu niin tapahtuu asia x.
Toisaalta on välillä tahattomasti todella kovakourainen, ottaa liian lujaa kädestä, menee vaarallisesti päälle. Vanhempienkin päälle saattaa hypätä/kiivetä syliin. Viime vuonna päiväkodissa sanoivat että sielläkin saattaa liian lujaa halata kaveria ja on jonkin näköisiä ongelmia "voiman hallinnassa". Siellä kävi kerran...en nyt muista nimeä mutta nämä erikoislastentarhanopettajat/vastaavat mutta asia ei sen kummemmin edenny sitten. Mutta päiväkodissa toisaalta on sitten taas vähän semmonen varovainen tai ei jotenkin osaa mennä aina mukaan leikkiin.

Raivareita saa vieläkin viikottain ja ne on semmosia että ei rauhoitu millään puoleen tuntiin ja karjuu suoraa huutoa. Näitäkään ei päiväkodissa tuu. Pikkuveli on oppinut täällä laittamaan kädet korville tarvittaessa. Lapsi on ihan äärettömän itsepäinen ja voimakastahtoinen. Rajat on ja rakkautta mutta joka päivä lapsi yrittää venyttää rajoja. Valitettavasti uupuneena kun on jo päivän ja viikkojen ajan lukemattoman monta kertaa laskenu kymmeneen tulee valitettavasti huudettua lapselle kun ei vaan kestä enää.

Kaupassa käyntikin on enemmän tai vähemmän ollut haaste lapsen kans.
Toinen mikä suoraan sanottuna rasittaa että esim. ei vieläkään omatoimisesti pyyhi vessakäynnin yhteydessä ihan aina vaan on vetämässä housut suoraan jalkaan ja nopeasti hutaisten yrittää pestä kädet vaikka joka päivä muistutetaan asiasta. Syöminen on vieläkin sotkusta.
Esikoinen aloittaa siis eskarin tänä syksynä. Toisaalta tämä lapsi on parhaimmillaan aivan ihana ja auttavainen. Tykkää metsäretkistä ja ulkoilusta. Muilla tällaista? Miten jaksaa?