Mitä siedät työkaveriltasi?

Kaikilla on huonoja hetkiä.

Kaikkia mitä muiltakin "läheisiltäni", mutta lähtökohtaisesti en luota ikinä työkavereihin. Koska työelämässä osataan olla tosi pahoja ja kieroja toisille.

En kyllä luota, vaan olen aina vähän varpaillani tuollaisen kanssa. Ei kuulu normaalin aikuisen käytökseen mikään vittuilu tai nimittely tms.

Itse kyllä luotan juuri tälläiseen ihmiseen..Jos toinen on sitä mitä on eikö hän ole myös haavoittuva ja paljas?

Sitä ettei aamuisin sanota huomenta. Oma-aloitteisesti tai edes vastata tervehdykseen.

Sitä että paasataan tavaroiden oikeista paikoista -ja itse kuitenkin toimitaan ihan vastoin omia sanomisia.

Sitä ettei kaikista asioista tiedoteta kaikille.

Sitä että kaappejani käydään penkomassa (ties mistä syystä...)

Sitä että tilavaraukset käydään poistamassa, mikäli joku kokee tarvitsevansa tilaa enemmän (eikä pakettiin luonnollisestikaan kuulu asiasta keskustelu saati tiedottaminen).

Sitä että tiimin kesken päätettävät asiat onkin viety ylemmälle tasolle valmiiksi pureskeltuna, vaikka niistä piti puhua ensin yhdessä.

Tässä nyt muutama murunen. Ja kyllä, jos mietit, niin voi kertoa: olen ollut miellyttävämmässäkin työpaikassa, jossa näitä ei ole tarvinnut sietää.

Vierailija kirjoitti:

Nimittelyä? Esim ääliö. Koskettelua? Kiusaa? Vittuilua? Luotatko tälläisern työkaveriin jos hän kuitenkin auttaa sinua tai on useimmiten ystävällinen?

Kuulostaa sosiopaatilta. Kuten entinen työkaverini.

Jatkuvaa kälatystä, kiroilua, royhtäilya... rasittavaa, mutta on vaan kestettävä.

Tyokaveri viheltelee... 😈

En kestä mitään! En kestä yhtäkään työkaveria, turhan päiväistä lätinää ja ihme töhötystä, ei ole normi ihmisten paikka akka valtanen työpaikka. Lähtisin heti liitään JOS ei olisi taloudellisesti pakko siellä käydä. No, eläke ikään tässä pitää vaan ootella, mitään työyhteisöä en kyllä kaipaa!!

Nii viheltelee ja hyräilee.. eikä sano huomenta... nimittelee. Kehuu itseään..persoona. sanon takaisin. En siedä solvausta.

En paljoakaan. En varsinkaan selän takana puhumisia ja juoruiluja. Siksi nautin tästä työttömyydestäni.

Pahanmakuista mälliä.

Ylennystä odotellessa..

Typerää piilovittuilua päivittäin : ( aikuiselta mieheltä.

Mikä siinä onkin kun joukko perusfiksuja aikuisia ihmisiä kokoontuu yhdessä jonnekkin säännöllisesti pidemmäksi aikaa, niin kohta kukaan ei enää käyttäydy aikuismaisesti? Monta työyhteisöä on tullut nähtyä ja aina ne samat jutut: vittuilua, selkäänpuukottamista, juoruilua, pikkuasioista nipottamista, suhteita, draamaa, riitoja, joku itkee, pomo sekoilee, simputtamista jne. Ihan kun se olisi mahdottomuus toimia asiallisesti ja hoitaa hommat kunnolla. Työelämä on paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä onkin kun joukko perusfiksuja aikuisia ihmisiä kokoontuu yhdessä jonnekkin säännöllisesti pidemmäksi aikaa, niin kohta kukaan ei enää käyttäydy aikuismaisesti? Monta työyhteisöä on tullut nähtyä ja aina ne samat jutut: vittuilua, selkäänpuukottamista, juoruilua, pikkuasioista nipottamista, suhteita, draamaa, riitoja, joku itkee, pomo sekoilee, simputtamista jne. Ihan kun se olisi mahdottomuus toimia asiallisesti ja hoitaa hommat kunnolla. Työelämä on paskaa.

Minäkin ollu monessa työpaikassa mutta nykyinen on kuin saippuasarjasta tyyliin ketkä on parit, kuka on lapsen isä ja ketkä on pomon suosikit puhumattakaan kuka oikeasti onkaan se pomo. Draamaa ei puutu. Tosin heittäydyn siihen mukaan itsekkin, olo on kaksijakoinen. Eri ihminen töissä ja siviilissä. Silti myös saanut työpaikasta yhden hyvän aidon ystävän.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on huonoja hetkiä.

Meidän keittiön emännällä niitä hetkiä on koko työajan...