Lue keskustelun säännöt.
Jos hankit lapsia, niin silloin hyväksyt sen, että sillä SAATTAA olla vaikutuksia mahdolliseen parinvalintaan myöhemmin
21.04.2018 |
Aina välillä saa tällä palstalla kuulla valitusta siitä, että "kun en kelpaa enää kenellekkään miehelle/naiselle, koska mulla on lapsia".
Siinä vaiheessa kun teet lapsia, hyväksyt ihan tietoisesti ne seuraukset, että sillä SAATTAA olla vaikutusta mahdolliseen parinvalintaan myöhemmin tulevaisuudessa. Sanon "Saattaa" siksi, koska on tapauksia, joissa se on vaikuttanut, mutta on myös tapauksia, joissa se ei ole vaikuttanut.
Mutta minusta se on todellakin ihmeellistä, kuinka jotkut alkavat sitten myöhemmin itkemään ja haukkumaan toisia ihmisiä sen vuoksi, että kun he itse eivät enää sen vuoksi löydä ketään, kun heillä on lapsia. Minusta tämän asian mahdolliset seuraukset pitäisi olla jokaiselle jo ihan itsestäänselvyys jo ennen kuin lapsia tekee.
Kommentit (15)
Niin? Onko muita itsestäänselvyyksiä jotka haluaisit jakaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin? Onko muita itsestäänselvyyksiä jotka haluaisit jakaa?
Ei näytä monellekkaan olevan itsestäänselvyys, kun täällä on välillä jopa niitä useiden sivujen, joskus jopa useiden kymmenien sivujen mittaisia ketjuja, joissa osa kirjoittajista purkaa tuntojaan siitä, kuinka vaikeaa on ollut kumppanin löytäminen sen jälkeen, kun itsellä on ollut lapsia.
Luulisin, että useimmat ihmiset kuvittelevat elävänsä happily everafter sen tyypin kanssa, jonka kanssa perhe perustetaan. Itse olen näin tehnyt ja olen ollut saman miehen kanssa yli 30 v. Ihmetyttää nämä tyypit, jotka kertovat , että heillä on ollut kolme hyvää suhdetta. Eihän ne ole olleet hyviä suhteita jos ne ovat loppuneet. Tietysti elämässä ei aina käy, niinkuin suunnittelee.
Ne on näitä, joilla on ollut kovasti vientiä ennen aloille asettumista ja lapsia. Tulee yllätyksenä ja uutena kokemuksena, ettei niin enää olekaan, ja sen vuoksi sitä jaksetaan hämmästellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
No ei kai kukaan tosissaan vaihtaisi lapsiaan puolisoon. Lapset myös kasvavat. Itse olen 42v., kun tyttäreni on 18v., joten tuskin hänen olemassaolonsa kovin paljon parinvalintaani siinä vaiheessa vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kukaan tosissaan vaihtaisi lapsiaan puolisoon. Lapset myös kasvavat. Itse olen 42v., kun tyttäreni on 18v., joten tuskin hänen olemassaolonsa kovin paljon parinvalintaani siinä vaiheessa vaikuttaa.
Sepä se kun lapseton ei voi käsittää, että yleensä se rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa kuin yhteenkään mieheen.
Jos eroaisin, niin tuskin haluaisin mitään vakavaa suhdetta ennenkuin lapsi olisi omillaan.
Kuka lapsia halutessaan miettii tulevaa puoludonvalintaa? Toivottavasti ei kukaan. Kyllä se puoliso pitää olla ensin katsottuna, ja tarkoitus elää loppuelämä yhdessä. Aina se ei onnistu, mutta kyllä se pitäisi kaikilla olla tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kukaan tosissaan vaihtaisi lapsiaan puolisoon. Lapset myös kasvavat. Itse olen 42v., kun tyttäreni on 18v., joten tuskin hänen olemassaolonsa kovin paljon parinvalintaani siinä vaiheessa vaikuttaa.
Sepä se kun lapseton ei voi käsittää, että yleensä se rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa kuin yhteenkään mieheen.
Jos eroaisin, niin tuskin haluaisin mitään vakavaa suhdetta ennenkuin lapsi olisi omillaan.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat ihan aidosti sanoneet rakastavansa enemmän puolisoaan kuin omia lapsiaan. Tiedän myös ihmisiä, yleensä jo melko iäkkäitä, joita on kuollut sekä oma lapsi että puoliso ja heille puolison kuolema on ollut lapsensa kuolemaakin suurempi suru.
No suurimmalle osalle tuo ei kyllä ole mikään ongelma. Eron jälkeen se lapsi on kuitenkin edelleen se number 1, se on sitten se ja sama jos joku mies tai akka ei sen vuoksi huoli. Mulle sellaiset ihmiset on ilmaa (tai olis jos eroaisin ja törmäisin sellaisiin tyyppeihin). Kyllä maailmassa ihmisiä riittää! Kuka ylipäätään miettii jotain "parisuhdemarkkinoita"? Onko ap joku karjaeläin vai mikä tässä on ajatuksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
Meinasitko spämmätä tämän joka ketjuun jossa puhutaan lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
Meinasitko spämmätä tämän joka ketjuun jossa puhutaan lapsista?
Tyypin joku oma trauma taitaa purkaantua noin. Ohittakaa välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun lapsen halusin ja sain, minulla ei ollut aikomustakaan palata "parisuhdemarkkinoille" myöhemmin elämässä. Sitten kun ero tuli ja aloin deittailla muita, minua ei kiinnostanut tippaakaan miehet, joille lapseni olisi ollut ongelma.
Minkähänlaisessa maailmassa sinä oikein elät? Sellaisessa, jossa nainen jo lasta hankkiessaan suunnittelee eroavansa tämän isästä ja miettii, että haluaa kyllä sitten pariutua uudestaan nimenomaan lapsettoman miehen kanssa?