Rakastuvatko miehet helpommin kauniisiin naisiin kuin rumiin?

Ihastumme kauniisiin naisiin ja ilman ihastumisen vaihetta ei tule rakastumistakaan. Mutta huoli pois, tasoja ei ole, joten rumillakin on saumaa tosirakkauteen!

Tosi tarpeeton kysymys...

Kauniiseen ihastuu helpommalla. Rakkaus on sitten jotain pintaa syvemmällä.

Varmasti.

Mutta kestääkö se on eri juttu.

Kakkaako karhu metsään? Kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä täälläkin kysellään..

Ja äly ja luonnekko ei merkkaa mitään? Hommatkaa ukot semmoi tekoälyrobotti, ni saatte mieleisenne mamman, eiks vaa..

Vierailija kirjoitti:

Ja äly ja luonnekko ei merkkaa mitään? Hommatkaa ukot semmoi tekoälyrobotti, ni saatte mieleisenne mamman, eiks vaa..

Tottakai ne merkkaa. Pidemmän päälle paljon enemmän kuin kauneus. Kauneus kun rupsahtaa niin sitä toivoo että jotain jäisi jäljellekin. Sitä ei voi kuitenkaan kieltää etteikö kauneus vetäisi puoleensa.

Minä ihastun normaaleihin kauniisiin naisiin, joilla on terveys kunnossa. Missikasvoihin ja himotreenaajiin en ihastu.

Olen aina ihaillut ja hämmäatellyt ihmisiä, jotka uskovat näkevänsä kenen tahansa luonteen ja "syvemmän olemuksen"  ensinäkemällä. Oman kokemukseni mukaan moni aluksi ei niin  erinomaisen puoleensa vetävä on muuttunut sitä enemmän puoleena vetävämmäksi, mitä enemmän häneen (/ heihin) olen tutustunut. 

Ihastuu. Kaunis saa perseillä miten haluaa, ruma lähtisi heti vaihtoon. Kaunis saa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äly ja luonnekko ei merkkaa mitään? Hommatkaa ukot semmoi tekoälyrobotti, ni saatte mieleisenne mamman, eiks vaa..

Tottakai ne merkkaa. Pidemmän päälle paljon enemmän kuin kauneus. Kauneus kun rupsahtaa niin sitä toivoo että jotain jäisi jäljellekin. Sitä ei voi kuitenkaan kieltää etteikö kauneus vetäisi puoleensa.

Tuntemani hyvännäköiset ihmiset ovat koulutettuja, tiedostavia, empaattisia ja kaikin tavoin ihania ihmisiä. Vaatimattoman näköiset yrittävät usein ylläpitää stereotypiaa kauniiden ihmisten paskasta luonteesta.

Mä en oikein tiedä mitä ajatella siitä että miehet pitävät ulkonäöstäni. Mokomat typerykset, eivät tiedä minusta mitään eivätkä taatusti älyäisi mitään ajatuksenkulustani, pinta ja pinnallinen "mukavuus" vain vetoaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja äly ja luonnekko ei merkkaa mitään? Hommatkaa ukot semmoi tekoälyrobotti, ni saatte mieleisenne mamman, eiks vaa..

Niin kun kaikki tavikset ja rumathan on kauniita sisältä, näin se äiti opetti.

Jos nyt olisi kaunis, niin varmaan aika kamalaa olisi jonain päivänä huomata, että sille henkilölle, jota itse paljon rakastaa, onkin pelkkä sievä nukke, joka ei muuten ole yhtään kiinnostava. 

Ei pelkkä ulkonäkö ohjaa mielestäni edes ihastumaan saati rakastumaan.

Olen suhteellisen nätti ja söpö, en perinteisesti kaunis, mutta mies sanoi että hymyni joka ulottui silmiin veti puoleensa ja kuulemma ei kunnolla pystynyt ”arviomaan” minua kylmän analyyttisesti vaan tuli lämmin olo ja joku pakko tutustua minuun.

Ja ei olisi lähestenyt enempää jos olisin ollut todella kylmä ja epälähestyttävä.

Eli ihan normaali itsesi ulkoisesti riittää, persoona kyllä loistaa läpi enemmän kuin pinta.

Tässä tapauksessa uskon sanontaan, kauneus on katsojan silmässä.

Jos nyt muistelen omaa ensi rakkauttani. Mitään kauniimpaa ei ollut maailmassa. 

Vaikkei oikeasti mikään kaunotar edes ollut. Ihan normaalin näköinen. 

Luonne olikin sitten uskomaton.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Minä ihastun normaaleihin kauniisiin naisiin, joilla on terveys kunnossa. Missikasvoihin ja himotreenaajiin en ihastu.

Jos on terveysongelmia niin on pilalla? Reilu peli.

En rakastumisesta tiedä, mutta diggaan nusutella rumiluksia ja oudon näköisiä. Nimitän sitä mielessäni friikkiseksiksi ja saan siitä voimakkaan hekuman. Friikit vielä tekevät mitä pyydät, koska yleensä niitä ei kukaan halua panna. En tietenkään suhteeseen alkaisi rumiluksen kanssa, mutta panemiseen on kelpoja. Teen ikään kuin palveluksen antamalla heille eli olen hyvä ihminen.

M37