Itsekkäät vanhemmat

Jos pyytävät apua esim. tietokoneen kanssa, niin sama asenne kuin teidänkin suuntaan. Jokainen hoitakoot omat tietokoneensa, ja vanhetessaan kaupassakäyntinsä ja nurmikonleikkuunsa. Et ole olemassa heitä varten yhtään enempää kuin he sinua.

Vierailija kirjoitti:

Jos pyytävät apua esim. tietokoneen kanssa, niin sama asenne kuin teidänkin suuntaan. Jokainen hoitakoot omat tietokoneensa, ja vanhetessaan kaupassakäyntinsä ja nurmikonleikkuunsa. Et ole olemassa heitä varten yhtään enempää kuin he sinua.

Mutta miksi perheessä tai suvussa ei pitäisi auttaa puolin jos toisin? Miksi tehdään lapsia, jos heidän elämästään ja hyvinvoinnistaan ei olla enää aikuisena kinnostuneita? 

AP

Normaalit ihmiset saavat hyvän olon tunteen siitä, että näkevät että läheisillä menee hyvin ja vielä tuplasti paremman olon jos on itse ollut vaikuttimena tai osallisena siihen hyvään. Mutta joskus ihmisen mieli saattaa saastua ikävä kyllä.

Voitko ajatella pitäväsi pientä kissanäyttelyä heille? Katti pöydälle ja kysyt suoraan, mikä heidän loistava strategiansa on, kun se ei sinulle oikein aukea.

Tietysti voivat olla kertakaikkiaan vain itsekkäitä tai itsekeskeisiä ja tukevat siinä toisiaan. Tai sitten ovat jotenkin vähävoimaisia ja siksi livistävät.

Millaiset välinne olivat ennen kuin sait lapsia? Kauanko tästä on aikaa nyt, ehkä he eivät ole kyenneet käsittelemään ajatusta omasta kuolevaisuudestaan. Ruikutetaan, mutta ei kestetä kohdata omia haasteita arvokkaasti.

Inhottavat kortit olet saanut. Tiedän kun itselläni on huonot myös. Ja juuri tänään sain ihailla miehen suvun uhrautuvaisia perinteitä. Oli valtavan kivaa sukujuhlissa, lapset leikkivät keskenään nätisti ja aikuiset juttelivat ummet ja lammet. Ihanaa. Ja niin haikeaa.

Olen sanonut, että apuni hintana on se, että sekaannun lapsen perheen elämään. Ei minulta saa pelkkää lastenhoitoapua,samalla saa uudelleen järjestetyt kaapit ja runsaasti neuvoja. Ei ne isovanhemmat ole sellaisia, että ne on olemassa vain pyynnöstä, ne on olemassa koko ajan ja kaikkialla, halusit tai et.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette käsitelleet "jokainen hoitaa omansa" -(iso)vanhemmat, jotka eivät osallistu millään tavalla aikuisen lapsensa elämään ei hoitamalla koiraa tai vahtimalla vanhempia lapsia sillä aikaa kun nuoremman kanssa ollaan sairaalassa? Kuitenkin nämä itsekkäät vanhemmat odottavat itse saavansa tietokoneen ja milloin minkäkin kanssa apua.

Itselläni on sellainen tilanne, etteivät kummankaan meidän vanhemmat auta millään tavalla. Olen tästä asiasta vihainen ja katkera, koska itse vanhempana haluaisin ehdottomasti omalle lapselleni mahdollistaa lomamatkat tai tukea arjessa ja mikään ei ole liian suuri avunpyyntö, koska rakastan omia lapsiani ja haluan, että heillä on kaikki hyvin ja että ovat onnellisia.

Ja nyt minä aikuisena lapsena en saa omilta vanhemmiltani mitään tukea, miksi? Tekemisissä pitäisi silti olla, kahvitella synttäreillä ja käydä heitä katsomassa. Alkaa mitta olla täynnä tätä itsekkyyttä ja tekisi mieli laittaa välit poikki..

Kyllä se ainoa itsekäs ihminen löytyy tämän aiheen aloittajasta. Et sinä vanhemmillesi ole paljoa mitään tehnyt, kun vertaa siihen kaikkeen mitä he ovat lähes 2 vuosikymmenen aikana sinun eteesi tehneet, ja paljonko rahaa he ovat sinuun sijoittaneet. Saat aikalailla heidän tietokoneitaan korjata, ennen kuin olet murto-osankaan tehnyt siitä mitä he ovat sinulle antaneet. Vaikka heidän muutaman viimeisin vuodenkin toimisit täysin heidän omaishoitajanaan, et vieläkään pääsisi lähellekään sitä, minkä he ovat sinulle antaneet, sillä sinun omaishoitajana he ovat jo olleet lähes 2 vuosikymmentä. Noin äkkiä se näköjään unohtuu. Kehotan sinua vaan pitämään suun supussa, olemaan kiitollinen omille vanhemmille, kunnioittamaan heitä ja pitämään itse huolta omasta jälkikasvustasi. Olethan sinä omat lapsesi kuitenkin itse olet omalla päätökselläsi hankkinut, vanhempasi eivät ole millään tavalla sitoutuneet lastesi hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pyytävät apua esim. tietokoneen kanssa, niin sama asenne kuin teidänkin suuntaan. Jokainen hoitakoot omat tietokoneensa, ja vanhetessaan kaupassakäyntinsä ja nurmikonleikkuunsa. Et ole olemassa heitä varten yhtään enempää kuin he sinua.

Mutta miksi perheessä tai suvussa ei pitäisi auttaa puolin jos toisin? Miksi tehdään lapsia, jos heidän elämästään ja hyvinvoinnistaan ei olla enää aikuisena kinnostuneita? 

AP

Siksi koska lapset kasvatetaan aikuisiksi elämään omaa elämäänsä, eikä lapsissa roikuta hautaan asti. Jotkut lapset eivät nähtäväsit itsenäistyisi millään omista vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Voitko ajatella pitäväsi pientä kissanäyttelyä heille? Katti pöydälle ja kysyt suoraan, mikä heidän loistava strategiansa on, kun se ei sinulle oikein aukea.

Tietysti voivat olla kertakaikkiaan vain itsekkäitä tai itsekeskeisiä ja tukevat siinä toisiaan. Tai sitten ovat jotenkin vähävoimaisia ja siksi livistävät.

Millaiset välinne olivat ennen kuin sait lapsia? Kauanko tästä on aikaa nyt, ehkä he eivät ole kyenneet käsittelemään ajatusta omasta kuolevaisuudestaan. Ruikutetaan, mutta ei kestetä kohdata omia haasteita arvokkaasti.

Inhottavat kortit olet saanut. Tiedän kun itselläni on huonot myös. Ja juuri tänään sain ihailla miehen suvun uhrautuvaisia perinteitä. Oli valtavan kivaa sukujuhlissa, lapset leikkivät keskenään nätisti ja aikuiset juttelivat ummet ja lammet. Ihanaa. Ja niin haikeaa.

Jos heidän kanssaan koittaa mitään asiaa käsitellä, menevät luukkoon, eivätkä vastaa enää tai isä vaihtaa puheenaihetta ja alkaa riidellä mistä ikinä. Sitten vähän ajan päästä ovat yhteydessä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Välini vanhempiini ovat aina olleet huonot, nuorempana isäni haukkui ulkonäköäni ja painoani päivittäin ja äitini katseli vierestä. Nämä jätti syvät jäljet, mutta olen silti aina jotenkin ajatellut, että perhe pitää yhtä tuli mitä vaan ja että minulla on kuitenkin heitä kohtaan velvollisuuksia, koska ollaan perhettä.

Nyt on viime vuosina alkanut todella tämä asia ketuttamaan ja nyt on sellainen olo, että alkaa mitta olla täynnä, enkä ymmärrä tätä. Aikaisemminkin on käynyt mielessä, että pistäisin välit poikki, mutta jotenkin siitä on taas sitten jatkettu synttäreinä tapaamista. Lapset pitävät heistä, kun silloin harvoin kun näkevät saavat karkkia ja rahaa ja lapset saavat tehdä mitä vaan ja vanhempani aina lasteni kuullen mitätöivät omat käskyni esim. käytöstavoista. Vaikeita nämä perhekuviot..