Ihmisillä on luonnostaan oikean ja väärän taju

Eikä ole, ne on opittuja asioita.

Ihan totta että luonnostaan on, mutta se taju ei kyllä ole oikea oikean ja väärän taju. Se on ihan se mitä omasta ympäristöstään imee kasvaessa. Aikuisena sitten on syytä vielä järjen kanssa miettiä, mitä tulikaan opittua, ja onko se nyt oikeasti oikein mitä on kyseenalaistamatta totuttu tekemään.

Osalla on ja osalle ei.

Raamattuhan kertoo saman - tuo Enqvisthän taisi olla näitä kristinuskoa vastaan kiivaasti taistelevia kiihkouusateisteja...

- eli tiedetty jo silloin ja ateistienkin olisi syytä tämä huomioida:

"Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki.

15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.

16 Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi."

On ja ei ole. Eli jo pienillä lapsilla on voidaan havaita oikeuden tajua ja suurin osa kykenee tuntemaan empatiaa yms. Sitten päästäänkin siihen että on olemassa erilaisia mielenterveyden ongelmia ja mielisaurauksia ja sellaisilla ihmisllä oikeudentajua ei ole tai he eivät välitä siitä. Esim. johtajissa on paljon narsisteja ja parhaassakin tapauksessa narsisti osaa näytellä empaattista ja psykopatia on tietysti vielä pahempi asia tai halu vahingoittaa muita ihmisiä. Loppuun vielä sellainen näkökulma että lapsi voi oppia hallitsemaan huonoja piirteitään ja empatiaakin voi oppia mutta se vaatii vaivaa niin vanhemmilta kuin mahdollisesti apua ammattilaisilta.

Minusta ei ole. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sen itsekeskeisempi ja itsekkäämpi tämä on. Lapsi oppii empatiaa vähitellen ja ensimmäisinä vuosina pystyy tätä satunnaisesti osoittamaan, vaikka valtaosan ajasta käyttäytyykin itsekkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sen itsekeskeisempi ja itsekkäämpi tämä on. Lapsi oppii empatiaa vähitellen ja ensimmäisinä vuosina pystyy tätä satunnaisesti osoittamaan, vaikka valtaosan ajasta käyttäytyykin itsekkäästi.

Tässä pitää erottaa erilaiset tilanteet. Eli kun pieni lapsi vie hiekkalaatikolla lapion toisen kädestä kyse on myös testistä. Sellaisiakin tilanteita on joissa empaattinen lapsia antaa oman lapionsa sille jolta lapio otettiin pois ja sekin joka lapion pois otti voi tuntea mielipahaa. Sitten päästään siihen, että lisäksi on lapsia jotka haluavat aina kaiken itselleen ja "tekevät väärin" ja tällöin käytökseen pitäisi tietysti puuttua. Näissä tapauksissa kysymys voi olla myös turvattomasta kasvuympäristöstä jota lapsi pyrkii kontrolloimaan haalimalla itselleen kaikki "resurssit". Kysymys ei silloinkaan olisi siis siitä että lapsia ei tietäisi oikeaa tai väärää vaan siitä että hän on oppinut selviytymisstrategian jonka avulla pärjää.

Tavallaan on, siinä mielessä että jokaisella on tietoisuus siitä että on olemassa hyviä ja pahoja asioita. Uskon että tämä ei ole opittu asia. Ne, mitkä asiat koetaan oikeiksi ja vääriksi riippuu osittain kasvatuksesta. On kuitenkin olemassa joitain universaaleja totuuksia. Missään päin maailmaa ei esimerkiksi pidetä syyttömän rankaisemista moraalisesti hyväksyttävänä. Omatunto voi olla myös väärin valaistu tai toimia väärään suuntaan. Ennenkaikkea pienellä vauvalla ja lapsella omatunto toimii vielä hyvin itsekeskeisesti. Lapsi (ja ihminen yleensäkin) kyllä huomaa kun joku loukkaa häntä itseään, ja sitä kautta hän pikkuhiljaa oppii että se mikä loukkaa häntä itseään voi loukata myös muita. Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.. Toiset soveltavat tätä toisia kohtaan enemmän ja toiset vähemmän.