Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko rakkaudessa kohtaloon? Eli jos teidät olisi tarkoitettu yhteen, tulisitte vielä tapaamaan myöhemmin.
25.03.2018 |
Tapailummi oli miehen kanssa aivan alkuvaiheessa. Olin kuitenkin koko ajan epäileväinen, mitkä olivat miehen todelliset motiivit, vaikka toki viestitteli jatkuvasti ja kyseli kuulumisia jne. Sekoilin niin monesti tuon epävarmuudesta aiheutuvan ahdistuksen takia ja mies ilmoitti, että ei nähdä enää. Tämän miehen halaus ja pusut tuntuivat itselle ainutlaatuisilta. Kosketus tuntui sähkönä kehossa ja vieressä oli kuitenkin hyvä olla.
Nyt harmittelen kovasti, miten tässä kävi epävarmuuteni takia. Hän oli sitä mieltä, että en ollut käsitellyt entisen suhteen epäkohtia vielä. Luuletteko, että jos oikeasti kahden ihmisen on tarkoitus päätyä yhteen, he kyllä löytävät vielä myöhemmin toisensa. En itse ole ikinä siis uskonut mihinkään kohtaloon tai vetovoimaan, mutta nyt jotenkin uskon, että tapaamme vielä..myöhemmin. Ehkä minun kannattaakin saada ajatukseni ja pääni kuntoon ennen kuin olen valmis suhteeseen.
Minulla on kuitenkin semmoinen olo, että vielä tulemme toisemme löytämään. Ehkä se on vain toiveajattelua, mutta toivon, että näin tulisi käymään. Miten muilla, onko kokemuksia, että ensin meni jokin mönkään, mutta ette kerta kaikkiaan voineet toisianne unohtaa? Tai tapasitte sattumalta uudelleen ja siitä se lähti tms. Kertoo ajatuksianne :)
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko kohtaloon rakkaudessa tai muissakaan asioissa
Kyllä uskon. On yksi jonka kanssa vahva tunne sielunkumppanuudesta. On naimisissa tahollaan, nyt itsekin olen. Aika ei ollut nyt meitä varten, mutta tän ihmisen kanssa on sellasta yliluonnollistakin yhteyttä, että uskon meidän olevan vielä yhteydessä tavalla tai toisella. Jos ei tässä elämässä, niin sitten seuraavassa. Tulenen pettymään pahasti jos tunne joskus syystä tai toisesta muuttuu tai osoittautuu vääräksi.
En usko. En usko myöskään siihen, että on vain yksi ainoa Oikea. Rakkaus ja halu ovat tahtotiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ehkä haluan juuri tällä hetkellä uskoa tuohon kohtaloon tuoda meidät vielä myöhemmin yhteen, mutta ajan myötä ymmärrän, ettei vain sovittu yhteen lainkaan. Niin kuin asia onkin. Kaipaan vain sitä, miltä tuntui olla hänen vierellään ja olihan se kivaa, kun viestiä tuli päivittäin. Vielä jonain päivänä, jonain päivänä tapaan vielä sen itselleni oikean, oli se sitten hän tai joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskon. Siksi en stressaa.
Hmm, tuo oli kyllä hyvä pointti. PItäisi uskoa, että kaikki menee kyllä omalla painollaan hyvin tai miten on tarkoitus mentäväksi. Stressaamisellaan vain pilaa asiat ja kuluttaa omaa psyykettä aivan turhaan.
Kiitos, otan tuosta mallia :)
Ap
Kyllä uskon kohtaloon. Joka on sinulle tarkoitettu se tulee sinulle aina jossain vaiheessa. Aikaa voi kulua silti.
On ollu monenlaista elämän varrella. Jotkut ihmiset vaan jää mieleen vaikka kuinka yrittää unohtaa tai laittaa kynttilää vakan alle. Onko nämä ihmisit tai ihminen varmaan tarkoitettu elämääni jossain vaiheessa kun olen taas valmis hänet kohtaamaan on kysymys. Kun me kumpikin ollaan vapaita tahoillamme? Karman opit on luettu ja läksyt tehty. Tällä hetkellä olen vapaa. Silloin kun ekan kerran hänet näin olin avioero viä kesken. Sekä paljo muuta sekavaa elämää kuin kuivausrummussa olisi ollut. Tiet erkani ja välillä nähtiin puolen vuoden tai pitempikin aika välilä meni. Silloin kun ekan kerran tavattiin hän oli kai vapaa. Nyt suhteessa. Johon en halua sekaantua. Tai voi mitään.
Lopulta universumi kai yhdistää meidät aikanaan jos niin on tarkoitus.
Tää biisi tuli vaan mieleen..
Roopen Vain elämää biisi.
"Kai vielä jossain kohdataan... Melko pian Mä luulen ja sulle puhua saan.."
Kyl sä tiedät ettei mun tunteet oo mihkään kadonnut. 👨🚒🔥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2019 uskoin. Näin jopa unen, että toisen kanssa on-off suhteessa ollut ihastukseni, tuli luokseni. Sitä en muista mitä hän unessa sanoi, mutta muutaman kuukauden kuluttua hän kohdatessamme tuli päivän päätteeksi kysymään olisiko minulla aikaa jutella. No toki oli, ja melkein pari vuotta olimme jonkinlaisia kavereita.
Kohtaloon voin uskoa myös siten, että kaikki jotka ovat olleet hetken kanssani, ovat pian jälkeeni pariutuneet vakavasti, ja niin viime vuonna sain lukea lehdestä, että edellä kertomani ihminen oli saanut lapsen.
Minä uskon, tavallaan. Mutta uskon siihen niin päin, että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu yhteen, eivät he luovu tai edes pysty luopumaan toisistaan. Uudelleen löytämiseen en usko, koska minun näkemykseni mukaan ei olisi alunperinkään erottu jos oltaisiin oltu oikeita. Esteet ja hidasteet menettää merkityksensä, kun riskinä on menettää ihminen joka tuntuu oikeammalla kuin kukaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin pari kuukautta sitten marraskuussa laivalla kiehtovan naisen ja tulimme heti hyvin juttuun ja sain viettää hänen kanssaan kaksi yötä. Tuon laivareissun jälkeen pidimme tiiviisti yhteyttä ja viikko sitten matkustin tapaamaan häntä monen sadan kilometrin päähän ja tuo uudelleenkohtaaminen oli ikimuistoinen, tulimme edelleen heti hyvin juttuun ja viihdyimme toistemme seurassa. Harmittaa vain tuo pitkä välimatka, mutta siitä huolimatta en saa tuota naista mielestäni, on niin harvinaista että törmään tuollaiseen naiseen.
Uskon ennemminkin, että mikäli kohtalo olisi tarkoittaneet teidät yhteen, niin olisitte tällä hetkellä yhdessä. En ymmärrä teitä luutturättejä, joita mies saa heitellä miten vain pois ja takaisin oman mielensä mukaan. Te autuaana tuijotatte ja odotatte ja kysytte milloin ja kuinka korkealle hyppäätte...
Voithan sitä itsekin asiaan vaikuttaa. Otat yhteyttä myöhemmin ja katsot, miten mies reagoi. Mikään ei ole mahdotonta, jos niin on tarkoitus mentävän. Paljon voi siis tapahtua, kun itse toimii.
Kyllä te toisenne vielä löydätte, jos hän tuleva aviomiehesi. Niin kävi meilläkin. Nähtiin muutamia kertoja, sitten loppui, mutta puolen vuoden päästä satuimme samaan paikkaan ja sen jälkeen loppu onkin vain historiaa. Tsemppiä!