Mikä sinua järkytti eniten lapsiperhe-elämässä, kun olit itse perheen lapsi? Siis minkä aiheutti lapset.

Itseäni ei ole koskaan lapsiperhe-elämässä järkyttänyt yhtään mikään. Kun olin lapsi, olin ainoa lapsi kuusivuotiaaksi asti, ja seuraavaan sisarukseen oli kymmenen vuotta ikäeroa ja nuorimmainen meistä syntyi vasta kun minä olin jo lähtenyt kotoa. Elämä oli aina ihan normaalia.
Itse sain esikoisen 20-vuotiaana ja nuorimmaiset 14 vuotta myöhemmin. Lapsiperhe-elämää olen viettänyt lähes koko elämäni, ja suurimmat haasteet elämässä on tuoneet puoliso (varsinkin ex), taloudellinen tilanne ja työelämä. Eniten iloa elämään on tuottanut lapset ja puoliso (tässä järjestyksessä), ja toki ystävät, sisarukset ja vanhemmat.
En ymmärrä tämän palstan aloituksia missä sanotaan että lapsiperhe-elämän pitäisi olla järkyttävää joiltain osin. Sinkun elämäkö ei voi koskaan olla järkyttävää? Miksi ihmisistä juuri lapset on niitä joita syytetään kaikesta elämän järkyttävyydestä?