Milloin uskalsitte alkaa vauvan kanssa kulkemaan enemmän ihmisten ilmoilla?

mitä väliä sillä on jos vähän huutaa??

Itse aloin liikkumaan molempien kanssa keskustassa (Helsinki) ja kaupoissa noin kuukauden ikäisenä, jos tarvetta oli. Eivät ikinä huutaneet ainakaan niin paljoa, että itselleni olisi jäänyt joku trauma siitä.

Jos sulla jo kohta vuoden ikäinen etkä uskalla liikkua sen kanssa kodin ulkopuolella, niin ihmettelen suuresti.

Helsingissä ainakin pääsee vaunuilla julkisilla liikkumaan todella hyvin minne vaan.

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä sillä on jos vähän huutaa??
Itse aloin liikkumaan molempien kanssa keskustassa (Helsinki) ja kaupoissa noin kuukauden ikäisenä, jos tarvetta oli. Eivät ikinä huutaneet ainakaan niin paljoa, että itselleni olisi jäänyt joku trauma siitä.
Jos sulla jo kohta vuoden ikäinen etkä uskalla liikkua sen kanssa kodin ulkopuolella, niin ihmettelen suuresti.
Helsingissä ainakin pääsee vaunuilla julkisilla liikkumaan todella hyvin minne vaan.

niin ja käytiin siis ainakin kerran viikossa kaupungilla. Olisin tullut hulluksi pelkästään kotona möllöttäessäni.

Opetin omani alusta alkaen olemaan ihmisiksi julkisilla paikoilla. Pikkuvauva-aikana pidin huolen perustarpeista, niin ei kertaakaan huutanut, ei kotona eikä ihmisten ilmoilla.

Muutaman viikon iässä

3 jatkaa; asumme Helsingin keskustassa, eli ei muuta kuin ovesta ulos ja olemme kaupungilla.

Oletko tosissasi. Vuosikas - koskaan kuullut tällaista termiä. Jos lapsi huutaa, hänellä on varmasti jokin tarve nälkä tai vaipanvaihto. Vuoden ikäisen kanssa kannattaa mennä kaupungille ratas-kaukaloyhdistelmällä. vuoden ikäinen vauva ei hereillä viihdy ainakaan vaunukopassa makaamassa ympäristössä jossa erilaisia ääniä ja valoja.

Ehkä huutais vähemmän jos pääsis näkemään muutakin kuin kotiseinät?

Ymmärrän, että voi jännittää vauvan kanssa liikkuminen. Itseä ei enää jännittänyt, kun vauva oli muutaman kuukauden. Ekan kerran käytiin lähiöstä Helsingin keskustassa, kun vauva oli 5 viikkoa. Ei ollut kivaa, siinä mielessä, että jännitti kovasti, jos vauvalle tulee joku hätä, alkaa huutaa, enkä osaa tehdä mitään, mikä helpottaisi. Reissu meni kuitenkin hyvin.

Ei vauvaa voi opettaa olemaan huutamatta, jotkut huutavat enemmän kuin toiset, ei sille oikein mitään voi, vaikka pitää perustarpeista huolen. En siis ymmärrä noita ylempiä ylimielisiä kommentteja. Ei se kuitenkaan niin kamalaa ole, jos huutaa, kaikki on vauvan huutoa joskus kuulleet. Nopeasti vaihtaa paikkaa, jos huuto ei lopu. Mulla aina mukana vauvalle ruokaa (pilttejä), leluja, vaippoja. Yleensä joku noista auttaa. Ja imetän myös, jos on tarpeen. Tsemppiä! Menet vaan, kyllä se lakkaa jännittämästä.

Vuoden vanhan kanssa on kiire opettaa olemaan erilaisissa paikoissa. Meillä oli 2 vko iästä mukana vaikka missä. Ja näin hän oppi miten eri paikoissa ollaan kun seurasi ihmisiä. Sitten 1,5 vuotiaana oli se kokeiluvaihe kun testattiin miten käy jos kahvilassa kiljuu. Parin poistumisen jälkeen ei enää kiljunut. Silloin vähän yli vuosikkaana on kaikista tyhmintä edes aloittaa opettelua.

Toinen lapsi ei koskaan ole edes yrittänyt kiljua julkisilla paikoilla. Mutta hän onkin rauhallisempi. Kiljujaa voi kyllä opettaa tavoille, hän saattaa tehdä sitä ihan vaan tylsistymisestäkin. 9

Sitten vasta kun oli koulukas.

Parin viikon ikäisestä oli mukana joka paikassa. 3 kk ikäisestä perhekerhossa, vähän myöhemmin msukarissa. 8 kk ensimmäinen etelänmatka, silloin kyllä miehen kanssa esikoisen vanhempina nolostuttiin, kun lapsi alkoi pitämään  kiljumisnäytöstä ravintolassa ollessa. Mutta ei me ravintolasta kesken pois lähdetty, ja seuraava reissu jo reilu 1-vuotiaana. 

No lapset on lapsia. Mitä siitä jos pitää enemmän ääntä - jokainen on ollut joskus pieni. Ei muuta kun ulos ihmisten ilmoille. Siellä on vaikka mitä kiinnostavaa uutta nähtävää.

Ei vieläkään oikeen uskalleta, lapsi on 4 vuotta, jäi niin pahat traumat kun se kerran itki kaupassa ja yksi setä katsoi pahasti

Olin ekan lapseni kanssa tosi arka lähtemään mihinkään. Vauva oli aika itkuinen ja varsinkin vaatteiden pukeminen oli kauhean huudon paikka. Oli varmaan lähemmäs puolivuotias kun oikein uskalsin lähteä enemmän ja kauemmas liikkeelle. Toinen lapsi sitten kulki alusta asti mukana kun isomman kanssa käytiin puistoissa, kerhoissa ja tapaamisissa.

Rohkeasti vaan liikkeelle!

Vierailija kirjoitti:

Sitten vasta kun oli koulukas.

Tai ylioppikas.

Koulun voi suorittaa kotona.