Lapsi 7v ulkoilee ainoastaan jos saa palkinnoksi ruutuaikaa tabletillaan

Tabletti kokonaan pois ja menet itse mukaan ulos tai kaverin kanssa mentävä. Telkkari, kännykkä ja tietokone kanssa kiinni koko perheeltä.

Onko siellä mitään tekemistä siellä pihalla? Olisi kiva jos olis kaveri tai jotain aktiviteetteja.

Mun mielestä ulkoiluun kannustaminen palkitsemalla on alunperin huono idea, koska se sisältää ajatuksen että ulkoilu ON pakkopullaa. Meillä on ollut käytäntö, että ulos pakko mennä joskus halusi tai ei, jos ulkoilu on jäänyt liian vähälle, ja peliaikaa on määrätyn verran riippumatta mistään muusta.

Eikö lapsella ole kavereita, jotka tulisivat ulos hänen kanssaan? Voisitko itse ulkoilla hänen kanssaan?

Tai voisin ottaa tabletin vähäksi aikaa kokonaan pois. En itse tykkäisi, että kivoista ja terveellisistä asioista muodostuu vain väline ruutuaikaan. Mies halusi antaa meidän pojalle kirjojen lukemisesta palkinnoksi ruutuaikaa, kun lukeminen ei väliaikaisesti kiinnostanut, mutta en suostunut ja nyt poika lukee taas oma-aloitteisesti joka päivä. Ruutuaikaa on noin 1h/pvä ja sitä ei ole sidottu mihinkään, mutta on itsestäänselvää että lapsi käy ulkona joka päivä ja aamusta ei aloiteta pelaamista ennen kuin on tehty *jotain muuta*. Tämä toimii minusta hyvin.

Mene ipanan kanssa yhdessä ulos ja keksi jotain kivaa tekemistä. Näytä lapselle miten voi pitää hauskaa ulkoillessa ja ole esimerkkinä lapselle. Nauttikaa reippaasta ulkoilusta ja raittiista ilmasta.

Tabletin sijasta palkinto voisi olla esim. että luette yhdessä kirjaa. Isommallekin lapselle voi ja kannattaa lukea vaikka hän osaisikin lukea jo itse.

Nyt korjaustoimenpiteitä vauhdilla, ettei tottumukset vinksahda pysyvästi tohon suuntaan.

Vietin just samanikäisen kanssa hiihtoloman, jonka aikana ei edes muistettu tabletin tms olemassaoloa.

(Mutsi luki mailinsa yöllä salaa.)

Tabletti viikoksi tai pidemmäksi aikaa pois jos ei enää osaa leikkiä tai olla ulkona ilman, että vaihtaa milloin pari tuntia on mennyt. Sitten kun löytää taas ulkoilun riemun, niin rajoitetusti tablettiaikaa.

Lopetat kaupankäynnin. Ulkoilu on osa normaalin arjen normaalia toimintaa, ei mikään temppu, jolla ansaitaan kivaa. Mitä itse ulkoiluun tulee, niin lapselle sinne tekemistä, jotain sellaista mielenkiintoa ja mielikuvitusta herättelevää. Jos kutsuisi pari kaveria teille kylään ja menisitte porukalla ulos pelaamaan polttopalloa tai piilohippaa, jossa sinä etsit ja jahtaat heitä?  Meillä oli pihan kakarat ihan villinä kun lastenhoitajamme oli leikkinyt heidän kanssaan "hirviöhoitajaa", eli jahdannut heitä ja kiinni saatuaan kuljettanut "vankilaan" ja nyt taloyhtiössä ollaan leikitty hirviölasta tai hirviöaikuista pari päivää.

Vierailija kirjoitti:

Tabletti viikoksi tai pidemmäksi aikaa pois jos ei enää osaa leikkiä tai olla ulkona ilman, että vaihtaa milloin pari tuntia on mennyt. Sitten kun löytää taas ulkoilun riemun, niin rajoitetusti tablettiaikaa.

Jep, tabletti kouraan heti kun on päässyt liikkumisen ja leikkimisen makuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tabletti viikoksi tai pidemmäksi aikaa pois jos ei enää osaa leikkiä tai olla ulkona ilman, että vaihtaa milloin pari tuntia on mennyt. Sitten kun löytää taas ulkoilun riemun, niin rajoitetusti tablettiaikaa.

Jep, tabletti kouraan heti kun on päässyt liikkumisen ja leikkimisen makuun. 

Jos sen noin voi ajatella niin ajatelkoot. Rajoitetusti tablettiaikaa kun ulkoilu ja muu lähtenyt sujumaan. Vaikka viikonloppuisin tms. Jos taas tulee ongelmia, niin tabletti pois.

Meillä lähtee lastenohjelmat nyt pois kun katsoisi sairastelun jälkeen mieluummin edelleen niitä kuin tekisi muuta tai leikkisi.

Hyvät vinkit onkin jo kerrottu. Meidän 7v ei muuta haluakaan kuin olla ulkona. Tablettia joskus tarjoan että malttaisi edes hetken "levätä", mutta harvoin kelpaa, eikä tarvitsekaan. Sillä on varmasti asian kans tekemistä että ollaan vauvasta saakka puuhattu tosi paljon ulkona yhdessä. Samoja juttuja tekee tuolla pihalla yhä vaikkei kaverit tulisi ulos.. Rakentaa majaa, piirtää maahan hyppyruutuja, väsää metsäneläimille pesää, kiipeilee ja tutkii. Palaa kotiin milloin minkäkin aarrekokoelman kera. Näinä päivinä olen kiitollinen siitä että jaksoin hinata itseni pihalle säässä kuin säässä ja lapsi rakensi vahvan luontosuhteen joka on vieläkin osa hänen arkeaan.

Mitä sellaista siellä tabletilla on, mitä hän tarvitsee, eikä muualta saa? Jokainen laitteen ääressä vietetty hetki on pois leikistä, liikunnasta, unesta, lukemisesta, piirtämisestä, läksyistä, kotihommista tai sosiaalisten taitojen oppimisesta. Pidemmällä tähtäimellä tabletti vaurioittaa silmiä, ryhtiä. 

Ja tämän minä olen oppinut kantapään kautta. Tein itse aikoinani sen virheen, että annoin pojalle tabletin. Yhtäkkiä havahduin siihen, että  alle kouluikäisellä on reippaasti lyhentynyt pinna, hajataittoa, niskaongelmia, rajuja raivokohtauksia, motorinen kehitys lähes olematonta ja mikä pahinta - poika ei "osaa" leikkiä. Rehellisesti sanottuna oli itku silmässä itselläkin, kun aloin summaamaan mieheni kanssa näitä havaintoja yhteen. 

Korjausliikkeenä pistin tabletin pois ja ilmoitin pojalle uuden tilanteen. Ensimmäiset päivät olivat pelkkää huutoa, raivoa, uhkauksia, tavaroiden tuhoamista, itkua ja karjumista. Oli poika kuulemma kysynyt rapussa naapurilta, että onko heillä tablettia ja pääsisikö heille pelaamaan!

Nyt tabletti on ollut poissa pari viikkoa ja olen avoimesti pojan kaverien vanhemmille kertonut, että meillä laitteet ovat nyt ehdottomasti pannassa ja Luojan kiitos, he ottivat asian hyvin ja ovat noudattaneet laitteetonta linjaa poikamme ollessa kylässä. Nyt tällä hetkellä pojan raivokohtaukset ovat harventuneet ja laimentuneet, mutta edelleen kiukuttelee ja tivaa tabletin perään. Olen ehkäissyt ja torjunut mankumista ottamalla poikaa mukaan arkisiin askareihin (kauppaan, pilkkomaan salaattiaineksia, leipomaan) ja isänsä käyttänyt poikaa uimassa, pulkkamäessä jne. Poika on syönyt paremmin ja nukkunut paremmin. Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun ei ole jäänyt vaatimaan tablettia, vaan uskonut yhdestä kiellosta ja tänään ensimmäistä kertaa kysyi oma-alotteisesti, että voitaisko ottaa taas naapurin "Leevi" mukaan uimahalliin. Kyllä se aurinko meidänkin risukasaan vielä paistaa :) 

Hän vain suunnittelee elämäänsä. Ulkoilen ja sitten olen tabletilla. Tulee itsevarmempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista siellä tabletilla on, mitä hän tarvitsee, eikä muualta saa? Jokainen laitteen ääressä vietetty hetki on pois leikistä, liikunnasta, unesta, lukemisesta, piirtämisestä, läksyistä, kotihommista tai sosiaalisten taitojen oppimisesta. Pidemmällä tähtäimellä tabletti vaurioittaa silmiä, ryhtiä. 

Ja tämän minä olen oppinut kantapään kautta. Tein itse aikoinani sen virheen, että annoin pojalle tabletin. Yhtäkkiä havahduin siihen, että  alle kouluikäisellä on reippaasti lyhentynyt pinna, hajataittoa, niskaongelmia, rajuja raivokohtauksia, motorinen kehitys lähes olematonta ja mikä pahinta - poika ei "osaa" leikkiä. Rehellisesti sanottuna oli itku silmässä itselläkin, kun aloin summaamaan mieheni kanssa näitä havaintoja yhteen. 

Korjausliikkeenä pistin tabletin pois ja ilmoitin pojalle uuden tilanteen. Ensimmäiset päivät olivat pelkkää huutoa, raivoa, uhkauksia, tavaroiden tuhoamista, itkua ja karjumista. Oli poika kuulemma kysynyt rapussa naapurilta, että onko heillä tablettia ja pääsisikö heille pelaamaan!

Nyt tabletti on ollut poissa pari viikkoa ja olen avoimesti pojan kaverien vanhemmille kertonut, että meillä laitteet ovat nyt ehdottomasti pannassa ja Luojan kiitos, he ottivat asian hyvin ja ovat noudattaneet laitteetonta linjaa poikamme ollessa kylässä. Nyt tällä hetkellä pojan raivokohtaukset ovat harventuneet ja laimentuneet, mutta edelleen kiukuttelee ja tivaa tabletin perään. Olen ehkäissyt ja torjunut mankumista ottamalla poikaa mukaan arkisiin askareihin (kauppaan, pilkkomaan salaattiaineksia, leipomaan) ja isänsä käyttänyt poikaa uimassa, pulkkamäessä jne. Poika on syönyt paremmin ja nukkunut paremmin. Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun ei ole jäänyt vaatimaan tablettia, vaan uskonut yhdestä kiellosta ja tänään ensimmäistä kertaa kysyi oma-alotteisesti, että voitaisko ottaa taas naapurin "Leevi" mukaan uimahalliin. Kyllä se aurinko meidänkin risukasaan vielä paistaa :) 

Kuvaat tosi tarkasti meidänkin perhe-elämää, surullista mutta totta. Ennen niin iloinen, sosiaalinen ja aktiivinen poika paiskoo tavaroita, raivoaa kurkku suorana, haukkuu ja uhkailee, jos en anna aloittaa pelaamista tai jos peliaika menee umpeen. Kaikki lautapelit, ulkoleikit, lelut, kirjat ja retket on tyhmiä ja tylsiä, vaan pelaaminen kiinnostaa. Saattaa pelata kahdeksankin tuntia päivässä jos ei rajoita, ruuan käy mahdollisimman nopeasti hotkaisemassa ja sitten takaisin laitteen äärelle. Jos poika ei ole laitteen ääressä, heittäytyy lattialle valittamaan tylsyyttä ja marisee siinä niin kauan, kunnes saa pelata. Jos menee kaverille kylään, niin pelaavat siellä. Opettaja on kertonut pojan olevan hyvin kärsimätön ja välitunnilla passiivinen. Koulun terv.tarkastuksen mukaan paino karannut ylipainon puolelle, vaikka vielä viime vuonna ihan normaali. 

Olen niin kyllästynyt ja ahdistunut ja syyllisyys painaa. Poikani on vasta tokaluokkalainen, eikä enää tahdo puuhastella, hassutella, liikkua. Tavallisetkin asiat, kuten läksyt, peseytyminen yms. saadaan hoidettua vaan ärhentelyn ja tappelun kanssa. Tekisi mieli pistää koko asunnosta sähköt kuukaudeksi poikki, niin on pakko aktivoitua. Tai ehkä vaan käyn nakkaamassa roskiin kaikki mahdolliset viihdelaitteet ennen kuin poika tulee kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvaat tosi tarkasti meidänkin perhe-elämää, surullista mutta totta. Ennen niin iloinen, sosiaalinen ja aktiivinen poika paiskoo tavaroita, raivoaa kurkku suorana, haukkuu ja uhkailee, jos en anna aloittaa pelaamista tai jos peliaika menee umpeen. Kaikki lautapelit, ulkoleikit, lelut, kirjat ja retket on tyhmiä ja tylsiä, vaan pelaaminen kiinnostaa. Saattaa pelata kahdeksankin tuntia päivässä jos ei rajoita, ruuan käy mahdollisimman nopeasti hotkaisemassa ja sitten takaisin laitteen äärelle. Jos poika ei ole laitteen ääressä, heittäytyy lattialle valittamaan tylsyyttä ja marisee siinä niin kauan, kunnes saa pelata. Jos menee kaverille kylään, niin pelaavat siellä. Opettaja on kertonut pojan olevan hyvin kärsimätön ja välitunnilla passiivinen. Koulun terv.tarkastuksen mukaan paino karannut ylipainon puolelle, vaikka vielä viime vuonna ihan normaali. 

Olen niin kyllästynyt ja ahdistunut ja syyllisyys painaa. Poikani on vasta tokaluokkalainen, eikä enää tahdo puuhastella, hassutella, liikkua. Tavallisetkin asiat, kuten läksyt, peseytyminen yms. saadaan hoidettua vaan ärhentelyn ja tappelun kanssa. Tekisi mieli pistää koko asunnosta sähköt kuukaudeksi poikki, niin on pakko aktivoitua. Tai ehkä vaan käyn nakkaamassa roskiin kaikki mahdolliset viihdelaitteet ennen kuin poika tulee kotiin. 

Tee se, tee se ihan oikeasti ennen kuin poikasi tulee kotiin! Toi nimittäin kuulostaa jo riippuvuudelta, eikä toi kierre katkea jos et sinä sitä katkaise. 8v lapsi ei osaa itse pyristellä riippuvuudesta tai elämäntavasta pois. Sinä kestät kyllä lapsen raivon kun hän on 8v, mutta et enää sitten kun hän on vaikkapa 15v. Poika kyllä ajan kanssa tottuu uuteen elämään ja alkaa pitää sitä mielekkäänä, koska sitä se on (hän ei vaan muista sitä enää). Aseta rajat ja pidä niistä kiinni, vaikka mikä olisi. Voimia koitokseen. Muista, että palkinto tulee aina vaivannäön jälkeen!

... miten, siis MITEN voi noin pienet lapset olla niin pahassa laitekoukussa, että elämän tavalliset asiat ei suju? 

Vierailija kirjoitti:

... miten, siis MITEN voi noin pienet lapset olla niin pahassa laitekoukussa, että elämän tavalliset asiat ei suju? 

Niin sitä aina valitetaan miten lapset ja nuoret kulkevat selkä vääränä naama laitteessa kiinni. Kysynpä pari kysymystä:

Kuka suostui siihen, että lapsi/nuori saa laitteen?

Kuka meni kauppaan ja maksoi laitteen?

Kuka kantoi laitteen kotiin ja tarjosi sen lapsen/nuoren käteen?

Ihmettelen mitä näistä älypuhelinlapsista tulee,kunhan eivät kävelisi auton alle nokka näytöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaat tosi tarkasti meidänkin perhe-elämää, surullista mutta totta. Ennen niin iloinen, sosiaalinen ja aktiivinen poika paiskoo tavaroita, raivoaa kurkku suorana, haukkuu ja uhkailee, jos en anna aloittaa pelaamista tai jos peliaika menee umpeen. Kaikki lautapelit, ulkoleikit, lelut, kirjat ja retket on tyhmiä ja tylsiä, vaan pelaaminen kiinnostaa. Saattaa pelata kahdeksankin tuntia päivässä jos ei rajoita, ruuan käy mahdollisimman nopeasti hotkaisemassa ja sitten takaisin laitteen äärelle. Jos poika ei ole laitteen ääressä, heittäytyy lattialle valittamaan tylsyyttä ja marisee siinä niin kauan, kunnes saa pelata. Jos menee kaverille kylään, niin pelaavat siellä. Opettaja on kertonut pojan olevan hyvin kärsimätön ja välitunnilla passiivinen. Koulun terv.tarkastuksen mukaan paino karannut ylipainon puolelle, vaikka vielä viime vuonna ihan normaali. 

Olen niin kyllästynyt ja ahdistunut ja syyllisyys painaa. Poikani on vasta tokaluokkalainen, eikä enää tahdo puuhastella, hassutella, liikkua. Tavallisetkin asiat, kuten läksyt, peseytyminen yms. saadaan hoidettua vaan ärhentelyn ja tappelun kanssa. Tekisi mieli pistää koko asunnosta sähköt kuukaudeksi poikki, niin on pakko aktivoitua. Tai ehkä vaan käyn nakkaamassa roskiin kaikki mahdolliset viihdelaitteet ennen kuin poika tulee kotiin. 

Tee se, tee se ihan oikeasti ennen kuin poikasi tulee kotiin! Toi nimittäin kuulostaa jo riippuvuudelta, eikä toi kierre katkea jos et sinä sitä katkaise. 8v lapsi ei osaa itse pyristellä riippuvuudesta tai elämäntavasta pois. Sinä kestät kyllä lapsen raivon kun hän on 8v, mutta et enää sitten kun hän on vaikkapa 15v. Poika kyllä ajan kanssa tottuu uuteen elämään ja alkaa pitää sitä mielekkäänä, koska sitä se on (hän ei vaan muista sitä enää). Aseta rajat ja pidä niistä kiinni, vaikka mikä olisi. Voimia koitokseen. Muista, että palkinto tulee aina vaivannäön jälkeen!

Samaa mieltä tästä! Mun poika on siis nyt 9v ja nuorempana joskus ilmeni samanlaisia "oireita", huomasi selvästi, että lapsi ei ollut ollenkaan oma itsensä vaan peli-innostus muutti käytöstä ihan vieraaksi. Silloin otettiin pelit kokonaan pois. Samoin tehtäisiin, jos vastaavaa ilmenisi uudelleen. Nyt ei ole ollut tarvetta täyskiellolle, koska leikkii ulkona kavereitten kanssa, lukee, on hyvä koulussa, urheilee, käyttäytyy hyvin eikä saa sätkyä kun käskemme lopettaa ja osaa jopa itse säädellä peliaikaansa.

Tosin pojilla voi olla tilanne, että kaikki haluavat vain pelata eikä kavereita ulkoleikkeihin löydy, mikä tekee asiasta hankalan. Meillä on hyvä tuuri, kun kaikki pojan läheisten kaverien vanhemmat rajoittavat myös peliajan järkeväksi.