Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaisia juttuja olet antanut omalle perheen jäsenellesi anteeksi, mitä et "normikaverille" antaisi?
03.03.2018 |
Kaverini sisko teki tälle todella rumat temput, eikä ollut eka kerta, ja kaveri lenkillä ollessamme hommaa mulle peratessaan huokaisi: "jos se ei olis mun sisko, en haluaisi olla sen kanssa enää missään tekemisissä" ja aloin vaan miettimään, miten korkea ihmisten kynnys mahtaa olla välien poikkaisemiseen, jos kyseessä on perheenjäsen.
Eli mitä sellaisia juttuja olet antanut anteeksi/katsonut sormien läpi omalle perheen jäsenellesi, mitä et antaisi "tavis"tyypille anteeksi/laittaisit välit poikki?
Kommentit (5)
Haukkumiset ja ylipäätään riidat. En jaksaisi riidellä kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, teinin kanssa melkein viikottain.
En mä jaksa edes eritellä, moni teinin vanhempi tietää.
Tuskin kaverin kanssa katsoisin läpi sormien päin naamaa huutamista tai ovien paiskomista kommentin "mä vihaan sua, kunpa mun ei tarttis enää IKINÄ nähdä sun naamaa".
Ja sitten seuraavassa hetkessä "voitsä auttaa mua tekemään cv:n kun haluaisin hakea kesätöitä. Mä en oikeen osaa ite." Ja olen otettu tästä.
Siis ei toimisi kaverin kanssa.
Mummulle annan anteeksi, että nälvii parisuhdettani ja sitä, etten "muka" halua lapsia. Ei kuitenkaan usein nähdä, ja mummukin on jo aika vanha. Jos tuommoinen ihminen olisi suht samanikäinen kaverini, olisin vakuuttunut, että omassa elämässään täytyy olla pahoja ongelmia kun antaa kritiikkiä muiden täysin terveistä parisuhteista.
Siskolleni annan lopuksi kaikki anteeksi, koska rakastan häntä ja hänen lapsiaan. Hän on jo menettänyt melkein kaikki läheisensä, koska kukaan ei pysty hyväksymään hänen kotona lorvivaa sikailevaa ulkomaalaista puolisoaan. Minulle hänen miehensäkin on rakas ja läheinen, eikä se ole kenellekään helppoa tulla Euroopan ulkopuolelta tänne vieraaseen sukuun. Autan aina jos jotain tarvitsevat. Minä autan myös parhaita ystäviäni vaikka eivät ole sukua. Minulle on oma sukuni aina ollut tuki ja turva, samoin mieheni sukulaiset. Hyvä kiertää maailmassa. Ei tarvitse koskaan pelätä, että putoaisi aivan ojanpohjalle tai tt-tuelle.
Ei ole ollut sellaisia asioita omassa elämässä, enkä oikein muutenkaan ole tullut kaltoin kohdelluksi. Mutta ihan teoreettisesti ajatellen, joku taloudellinen kupru (ei mikään jättimäinen) voisi olla sellainen, jossa sukulainen saisi "armoa", mutta kaveri ei.