Onko onnellisten ja menestyvien ihmisten elämässä synkkiä luurankoja?

On tietenkin eriävissä määrin synkkiä kohtia. Ainakin kaikilla, jotka tunnen.

Eikö meillä kaikilla? - Minusta tuntuu, että ihminen, jolla ei ole elämänsä aikana mitään ikävää tai vastenmielistä joko omassa historissaan, tai ainakin lähellä sitä niin on kyllä joko hyvin  pumpulissa kasvanut. Tai sitten vain onnistunut elämään käsittämättömän eristäytynyttä elämää, jossa ei ole halunnut ottaa vastaan kaikkea, vaan on on juossut karkuun tai muutoin sysännyt ikäväimmät asiat ja tunteet jonkun toisen kannettavaksi ja huolehdittavaksi.

Harmittelen yhtä ruotsinsuomalaista malliperhettä jotka ottavat jatkuvasti yhteiskuvia ja ovat kauniita. Mies on upea! ja kauhee häntäheikki. Vaimo tietää.

Tottakai. Kaikki eivät vain lannistu vastoinkäymisistä samalla tavalla kuin sinä ja muut heikot luuserit.

Kunhan vitsailin :)

Jotkut väittävät olevansa avoimia ja kertovansa kaikki asiat omista sairauksista ja huonoista oloista.

Mutta jos mies menee vieraisiin tai poika tykkääkin pojista.

Asiat kerrotaan kun itse ollaan sinut asian kanssa.

Onko onnelliset ihmiset aina menestyneitä ja miten menestys määritetään? Tiedän useampia jotka on menestyneet työssään, mutta ovat ihmisinä hyytävän kylmiä ja narsistisia. Ovat varmasti yksinäisiä, kateellisia yms.

Kun taas joku empatiakykyinen, vaikka olisi rahallisesti köyhä, voi silti olla luova ja innostava, välittävä ystävä.

Miksi kaikki pitäisi kertoa? Ei ole mitään tylsempää kuin kuunnella jonkun ventovieraan paasausta siitä kun on niin rankkaa. Väsyttävintä on sillä kehuskelu. Monesti tekee mieli sanoa että onpa noloa, mutta hyvä että olet kehdannut pysyä hengissä.

Itse olen kai ns. menestyjä, mutta olen alkoholistiperheessä ja myös mieheni on raitistunut alkoholisti. Meillä on vaikka mitä tylsempää juttua takana. Tosi nolojakin asioita. Ei niitä piilotella, mutten myöskään kerää mitään selviytymispisteitä tai kestä onpas teillä ollut rankkaa -päivittelyä. Kai se on asenne, ei halua kuormittaa muita.

Mielestäni on hienotunteista olla huutelematta mitään ikäviä asioita julkisesti.

Kummituksia ja enkeleitä

Ei ole luurankoja, jos sillä tarkoitat hävettyjä, painostavia ja peiteltyjä tabuja.

Mutta on kyllä asioita, joista ei jutella vieraille, eikä juhlahetkinö läheisillekään. Tämä on ihan eri asia. Tämmöisistä ei vaan jutella kaikille, mitta ei niitä errikseen salatakaan, eikå ne painosta oloa, vaikka toki niitä surraan.

5000 euroa kuussa ja bonukset kaupan päälle. its easy

En tiedä, miten määrittelet "onnellisen ja menestyneen". Minä tunnen itseni onnelliseksi, olen perusterve, minulla on paljon syvällisiä ystävyyssuhteita ja vakityöpaikka. Ehkä siis olen sellainen. Mutta elämä ei kenelläkään ole täydellistä. Minun luurankoni on isäni alkoholismi, josta on vuosikaudet vaiettu. Se varjosti nuoruuttani ja nykyisin vielä jouluja, sukujuhlia, lomia jne.

Ei minulla tietääkseni ole mitään luurankoja kaapissa.

It's not about how hard you can hit. It's about how hard you can be hit and keep moving forward. Because that's how winning is done!

Eli vakavammin. Kaikilla meillä on historiamme, luurankomme ja vastoinkäymisemme. Mutta ne pitää jättää taakseen eikä jäädä niihin vellomaan. Tämä on täysin päinvastaista kuin vaiti olo ja kieltäminen joilla AP yrittää projisoida omia juttujaan muihin ihmisiin. Kun ei jää vellomaan niin ei tarvi olla vaiti eikä kieltää, mutta ei myöskaan tarvi tunkea niitä jokaiseen asiaan ja tapahtumaan selittäjäksi.

Kyllä, kaikilla ihmisillä on luuranko.