Kolmikielinen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Asun tällä hetkellä Helsingissä ja minulla on ulkomaalainen vaimo joka on para-aikaa raskaana. Olemme miettineet paljon tulevaa kielikysymystä, eli onko lapsen kasvattaminen kolmikieliseksi hyvä idea ja onko se edes mahdollista?

Tuleva vauva puhuisi siis suomea minun kanssa ja kerta Suomessa olemme niin suomen kieli on ihan selviö. Äidin kanssa hän tulisi puhumaan espanjaa, joka on hänen äidinkielensä. Olemme miettineet ajatusta, jossa laittaisimme tulevan lapsemme englanninkieliseen päiväkouluun.

Internetistä kyllä löytyy tietoa ja rohkaisevia esimerkkejä mutta haluaisin kuulla myös teidän mielipiteenne. Toisaalta pelottaa ajatus ettei hän välttämättä oppisi mitään kieltä ''täydellisesti'' ja kielet sekoittuisivat liikaa nuoren lapsen päässä. Ja tiedoksi vielä, että vauva ei ole vielä syntynyt...

Ja tiedoksi vielä se että puhumme ''kotona'' englantia

3 kieltä ohhhohh. Miten mahtuu suuhun. ;D

Kyllä se onnistuu, mutta tavallaan vähän turha ottaa sitä englantia siihen kilpailemaan. Äidillä tulee olemaan joka tapauksessa vaikeuksia saada pidettyä omasta kielestään kiinni lapsen kanssa. Kun enemmistö puhuu suomea, lapsi todennäköisesti yrittää alkaa puhumaan sitä myös äidin kanssa. Englannin oppii joka tapauksessa myöhemminkin. Sitten eri asia jos olette muuttamassa johonkin englanninkieliseen maahan lapsen ollessa pieni ja haluatte valmistella häntä. Muuten sanoisin että tulee koitumaan sen äidin kanssa puhuttavan kielen tappioksi.

Ei mitään ongelmaa. Meillä lapsi 15v. puhuu täydellisesti kolmea kieltä.

Kai se voi onnistua. Serkkuni on ulkomaalaisen miehen kanssa naimisissa, puhuvat kotona suomea+miehen äidinkieltä+englantia, jota kumpikaan ei oikein osaa. Lapsi on nyt melkein 4, ja ei vieläkään puhu millään kielellä kuin ihan yksittäisiä sanoja. Eikös yleensä homma toimi, jos yksi aikuinen=yksi kieli. Ja niitä kieliä mitä opettaa lapselleen kannattaa myös itse osata erittäin hyvin. Monikielisyys on tietty rikkaus, jos se hoidetaan kunnolla.

Veljellä on 3 vuotias, joka puhuu isän kanssa suomea ja äidin kanssa espanjaa. Todella hyvin sujuu. Vanhemmat puhuvat keskenään usein englantia ja nyt ovat huomanneet, että lapsi ymmärtää jo sitäkin. Lapsi on todella tarkka siitä, että isä ei esim. puhu espanjaa, sanoo aina, että se on äidin puhetta.

Olen itse nelikielinen. 

Eli kotikieli oli englanti, olen käynyt kouluni saksaksi. Äitini kotikieli on ruotsi ja isäni suomi. 

Sukulaiset ovat puhuneet minulle lähinnä suomea ja ruotsia. 

Koen vajavaisuutta, mutta paha sanoa mistä johtuu. On ollut repaleiset ihmissuhteet pitkin matkaa eli en lähtisi monikielisyyttä heti haukkumaan. 

Olen varsin skarppi kielellisesti ja pärjään todella hyvin näillä kaikilla kielillä. Sitä tunnekielen tasoa kai on jäänyt puuttumaan?

Mutta kolme kieltä ihan varmasti on ihan hyvä, kunhan vanhemmat puhuvat ja lukevat juuri sitä omaa kieltään. 

On mahdollista. Olen lukenut jotain tieteellisiä tutkimuksia, jossa todettiin että lapset pärjää jopa 6-7 kielten ympäristössä. Ja nämä lapset nimenomaan omaksuivat kaikki kielet ihan yhtä hyvin.

Suomalainen harhaluulo että ihmisen pää ei kestää monta kieltä samanaikaisesti on todettu vääräksi monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nelikielinen. 

Eli kotikieli oli englanti, olen käynyt kouluni saksaksi. Äitini kotikieli on ruotsi ja isäni suomi. 

Sukulaiset ovat puhuneet minulle lähinnä suomea ja ruotsia. 

Koen vajavaisuutta, mutta paha sanoa mistä johtuu. On ollut repaleiset ihmissuhteet pitkin matkaa eli en lähtisi monikielisyyttä heti haukkumaan. 

Olen varsin skarppi kielellisesti ja pärjään todella hyvin näillä kaikilla kielillä. Sitä tunnekielen tasoa kai on jäänyt puuttumaan?

Mutta kolme kieltä ihan varmasti on ihan hyvä, kunhan vanhemmat puhuvat ja lukevat juuri sitä omaa kieltään. 

Heräsi varmaan kysymys, että miksi kotikieli oli englanti. Siksi, että toimivat kansainväisessä firmassa ja ajattelivat siirtää tämän kielitaidon heti minuun. 

Onnistuu. Tunnen 6 v:n, joka vaihtaa aina onnistuneesti kieltä juurikin espanjan, englannin ja suomen välillä. Riippuen kenen kanssa puhuu. Puhun myös itse kolmea kieltä.

Riippuu ihan lapsesta, jos on taipumusta oppia kieliä, niin ei ongelmaa, jos puolestaan yhdenkin kielen oppiminen tuo vaikeuksia, niin jättäisin englannin pois, kunnes oppii edes yhden kielen kunnolla.

Itse olen kaksikielinen ja opin puhumaan melko myöhään. Kielet eivät sekoittuneet ja olin esimerkiksi koulussa hyvä juurikin näissä kielissä, vaikka muiden kielten opiskelu on ollut vaikeaa. Toisaalta pikkusiskoni alkoi puhumaan vielä myöhemmin kuin minä ja hänellä sekoittuvat kielet todella pahasti. On kohta jo viisi, eikä osaa kunnolla puhua kummallakaan kielellä. Varsinkin taivutukset ovat vaikeita ja saattaa sanoa esimerkiksi väärän kielen päätteen ja vielä väärässä muodossa.

Mielestäni kannattaa tarkkailla, että miten puhe lähtee käyntiin suomeksi ja espanjaksi ja vasta sitten miettiä sitä englantia. Toki mitä aikaisemmin aloittaa opiskelun, sitä helpommin oppii, mutta kaikille se ei vaan sovi ja pahimmassa tapauksessa lopputulos on aivan päinvastainen kuin toivoisi. Myöhäinen kielen oppiminen voi olla syy syrjäytymiseen ja jälkeen jäämiseen muussa oppimisessa.