Inhoaako kukaan muu moikkailua?
Inhoan tuota, siksi välttelen sosiaalisia tilanteita esim. työpaikalla. Lähimpien työkavereiden kanssa tervehtiminen on kyllä OK ja asiakkaiden, mutta sellaisten joita pitää tervehtiä mutta joista ei tiedä juuri mitään. ARGH! Sama juttu naapureiden kanssa, ärsyttää jos muita on juuri tulossa/lähdössä samaan aikaan autolla pihaan/pihasta tai pihalla on muuten useita naapureita. En haluaisi joutua tilanteeseen. Ikinä en lähde kotoani, jos kuulen että käytävällä on joku. Joskus olen muutaman sanan enemmänkin jutellut naapureiden kanssa, on se juttelu joskus oikeastaan ihan kivaa. Naapureissa ihmisinä ei ole mitään vikaa.
Kommentit (16)
En, mutta inhoan sitä, kun seinänaapurin PERHEELLINEN setä alkaa juttelun lomassa kertoa, miten ihanaa on kun on hyvännäköinen nuori nainen naapurina.
En tajua, mitä tuollainenkin asenne hyödyttää?
En inhoa, vaan varmuuden vuoksi moikkailen about kaikkia, jotka arvelen ehkä tuntevani. Rappukäytävässä moikkaan pizzalähettiä ja naapureiden vieraita. Noin 90 % näistä moikkaa iloisesti takaisin, mutta loput ovat selvästi kiusaantuneita.
minua ärsyttää kun naapuri ei sano mitään kun sille sanoo moi. Ei se moi tarkoita että nyt olet sydänystäväni ja nyt hölötän sinulle ummet ja lammet Se on vaan moi ja on kohteliasta vastata taikka edes heilauttaa kättä tai nyökätä. Moikkaamalla tunnustat että toinenkin on olemassa eikä ole ilmaa. Ihminen on sosiaalinen eläin, siksi se on tärkeää huomioida toiset edes vähän.
Miekkailu on jees, mutta kätteleminen joskus ärsyttää.
Ymmärrän hyvin! Kausittain kärsin samasta, vaikka toisinaan alan mielelläni jutulle vaikka ventovieraiden kanssa bussipysäkillä tai jopa bussissa.
En inhoa moikkaliua, mutta ellen itsekin välillä kulkisi niin ajatuksissani, että hyvä etten törmäile useammin seiniin niin ihmettelisin tai no ihmettelen, että miksi osa ihmisitä ei koskaan vastaa tervehdykseen.
Ärsyttävintä on, kun kummatkaan ei moikkaa ja sitten vältellään koko loppuaika toisiaan, kun ei haluta joutua kiusalliseen tilanteeseen. Minulla muuton jälkeen tuli tuollainen kumma tapaaminen yhden naapurin kanssa, kumpikaan ei tervehtinyt vaikka yleensä kyllä tervehdin naapureita, etenkin jos minua tervehditään ensin. Siitä tyypistä vaan tuli jotenkin oudot vibat, etten saanut mitään suustani. Nyt on välttelymeiningit, kerrankin kun olin menossa postilaatikolle, tämä naapuri ajoi autollaan siihen laatikkonsa viereen ja odotti sisällä niin kauan kunnes olin ottanut postini ja lähtenyt pois.
Ainakin 90 prosenttia naapureistani Kajaanissa.
Ihmiset eivät ole täydellisiä. Kaikki tekee mokia. Olet itsellesi liian ankara, jonkin terapia olisi varmaan hyväksi. Tilanteesi kuulostaa pahalta, jotenkin psykoosin liittyviä oireita jopa kaikki tuo ihmisten välttely. Hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Moikkailu on vain hyvä tapa. Ei se tarkoita että pitäisi alkaa kaveeraamaan tai jotain. Aivan suotta välttelet.
Siis totta kai moikkailen, mutta inhoan joutua aloituksessa mainittuihin tilanteisiin.
Ap oli siis #12. Kuntosalillakin ärsyttää moikkailu ja esim. 10 v takaisia työkavereita en moikkaa, vaikka saatoin esim. 2v töiden lopettamisen jälkeen moikata. Tietty sillo moikkaan, jos joku moikkaa minulle.
Oot ihan kuin mun mies. Ikinä ei voi poistua kotoa jos rappukäytävässä on joku. Myöskin jaksaa avautua siitä miten kaikkia pitää moikkailla. Onpa joillain vaikea ja raskas taakka kannettavanaan!
"Toisaalta temperamentiltaan vähemmänkin herkälle lapselle tai nuorelle saattaa kehittyä sosiaalisten tilanteiden pelko, mikäli hän joutuu toistuvasti nöyryyttäviksi tai häpeällisiksi kokemiinsa tilanteisiin. Myös lapsen krooninen stressi, esimerkiksi vanhempien jatkuva riitely, altistaa sosiaalisten tilanteiden pelolle."
Tuo sopii minuun hyvin, olin kaltoinkohdeltu lapsena, isäni väkivaltainen alkoholisti.
En nyt välttämättä ihan sos til peloksi omaa juttuani kutsuisi, mutta sinne päkn. http://masennusinfo.fi/ahdistuneisuushairiot/sosiaalisten-tilanteiden-p…
Moikkailu on vain hyvä tapa. Ei se tarkoita että pitäisi alkaa kaveeraamaan tai jotain. Aivan suotta välttelet.