Koira on tullut "hulluksi" - hermot menee!

Meillä on 8-vuotias, sekarotuinen uroskoira, joka on ollut meillä pennusta asti. Koira on luonteeltaan lempeä ja säyseä, tottelee normaalisti hyvin ja perheen kasvaessakaan koiran kanssa ei ole ollut ongelmia.

Koira asustelee osin sisätiloissa, kesäisin sekä leudoilla pakkassäillä oleilee myös ulkona. Pihalla sillä on koppi sekä tilava aidattu alue, jossa se voi olla vapaana. Koiraa käytetään kolme kertaa päivässä tekemässä tarpeitaan, lenkkien pituudet vaihtelevat 1km - 12km riippuen. Silloin tällöin se pääsee myös koirapuistoon. Kotona koiralla on leluja, joilla koira leikkii ja joilla sitä leikitetään. Se saa tulla suurimmaksi osaksi sinne, minne ihmisetkin (makkarit on kiellettyjä paikkoja) ja se saa päivän aikana hellimistä, rapsuttelua ja silittelyä.

Koiralla on monipuolista ruokaa ja aina vettä saatavilla. Lisäksi se saa välillä makupaloja.

En nyt ala tähän ihan kaikkia normaalilla järjellä ymmärrettäviä asioita listaamaan, mutta ehkä saattekin käsityksen siitä, että koirasta huolehditaan, sen kanssa ollaan ja sen elämän pitäisi olla vakaata.

Koiraa ei tosiaan ole leikattu, ja keväisin sillä on tavannut olla levottomampi kausi. Ilmeisesti narttukoirat alkaa kovasti houkutella sen aisteja.

Viimeiset kaksi viikkoa koira on nyt kuitenkin ollut aivan mahdoton. Sisällä ollessaan se vinkuu, piipittää, haukkuu ja jopa ulvoo. Tämä siis huolimatta siitä, että koiran perustarpeet (ruoka, juoma, lenkillä käynti, "seurustelu") on täytetty. Koira ei usko, kun sitä kieltää haukkumasta (normaalisti siis uskoo kyllä, eikä tapaa pahemmin haukkua muutenkaan). Nyt, kun pakkasta on ollut vähänlaisesti, koira on viettänyt hetkiä myös häkissään. Ihan siksi, että se haukkuu muuten koko stnan ajan täällä sisällä, eikä sitäkään tahdo jaksaa määräänsä enempi kuunnella. Voisi kuvitella, että pihalla koira sitten rauhoittuisi - mutta ei. Räksytys, vinkuminen ja piipittäminen vain jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat.... Käytännössä koira siis metelöi koko ajan sisällä ja pihalla ollessaan - paitsi lenkillä, syödessään/juodessaan tai nukkuessaan. Illat on pelkkää vikinää ja vinkumista. Alkaa pikku hiljaa tulla mitta täyteen. Haluaisinkin tilanteeseen ratkaisun.

Viime vuonna lähistöllä oli narttukoira, jonka luokse koira pyrki karkailemaan tilaisuuden tullen... Mutta koiran omistanut perhe muutti koiransa kanssa pois, eikä lähellä juuri nyt asu yhtään koiraa. Mietin kuitenkin, voiko tämä tosiaan johtua koiran leikkaamattomuudsta? Toisaalta, vaikka koira onkin aiempina vuosina kevätaikaan ollut levoton, tämä on nyt jotain ainutlaatuista ja tuntuu tosiaan vievän järjen koko perheeltä.

Jos tämä touhu ei johdu leikkaamattomuudesta, niin mistä sitten... mihin koira oikeasti voi reagoida tuolla tavalla?! Voiko se olla sairas ja siksi käyttäytyä tuolla tavalla? Toisaalta koirassa ei ulkoisesti ole mitään erilaista. Mitä teille tulee mieleen?