Lue keskustelun säännöt.
Outoja kauppakokemuksia.
29.01.2018 |
Minulla muistui ihan puskista mieleen eräs hieman kummallinen kauppakokemus vuosien takaa, ja ajattelin aloittaa siitä tänne ketjun, jossa muutkin voivat kertoa vastaavia.
Äitini oli antanut minulle rahan kouraan ja laittanut kirjakauppaan ostamaan taaperoikäiselle sukulaislapselle kirjan syntymäpäivälahjaksi. Kaupassa omistaja tuli heti ovella vastaan ja kysyi, haluanko apua. Sanoin, että haluaisin ensin katsella itse, ja hän palasi omiin hommiinsa. Silmiini ei kuitenkaan osunut mitään sellaista kirjaa, jonka olisin tiennyt haluavani ostaa, kun ne kaikki näyttivät niin samoilta (olin itsekin silloin vielä lapsi, joten minulle ne kaikki olivat vain "vauvojen kirjoja"). Kysyin omistajalta, minkälainen kirja sopisi 3-vuotiaalle lahjaksi. Hän tuli luokseni silmiään pyöritellen sekä huokaillen, että "kuules kun minähän jo heti ovella kysyin, että haluatko apua".
Ei mikään maailmaa mullistava kokemus, mutta vähän outoa, ettei saa itse katsoa ensin, josko löytäisi jotain kivaa. Kauppa ei ollut vielä pariin tuntiin sulkeutumassakaan, joten tuskin omistajalla oli kiire saada asiakkaita ulos. Ehkä hänellä oli sitten vain kiire vessaan, ja purki kärsimättömyytensä asiakkaaseen :)
Mitäs teillä muistuu mieleen?
Kommentit (9)
Kävin yhdessä pienessä vaatekaupassa salilla käynnin jälkeen ja ylläni oli toppatakki ja tuulihousut, reppu vielä selässä. Myyjä ei edes katsonut minua päin kun tulin sinne. Tutkin hyllyssä olevia juttuja ja lähdin kävelemään.
Seuraava käynti samassa paikassa oli tänään töiden jälkeen. Villakangastakki, silkkihuivi ja käsilaukku... Myyjä hymyili ja tervehtii. Tarjosi apua ja oli oikein mukava. Se siitä sisäisen kauneuden arvostuksesta 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marketin kassalla edessäni oleva rouva oli hieman jostain pakko-oireista kärsivä. Hän asetteli koko kärryllisen tavaroita niin, että ne koskivat sitä hihnan reunaa, yksikään tuote ei ollut vierekkäin vaan kaikki yksitellen peräkkäin millilleen samassa kohdassa. Järkyttävän hidasta, mutta en kehdannut vaihtaa kassaa enää, oli pitkät jonot muuallakin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin yhdessä pienessä vaatekaupassa salilla käynnin jälkeen ja ylläni oli toppatakki ja tuulihousut, reppu vielä selässä. Myyjä ei edes katsonut minua päin kun tulin sinne. Tutkin hyllyssä olevia juttuja ja lähdin kävelemään.
Seuraava käynti samassa paikassa oli tänään töiden jälkeen. Villakangastakki, silkkihuivi ja käsilaukku... Myyjä hymyili ja tervehtii. Tarjosi apua ja oli oikein mukava. Se siitä sisäisen kauneuden arvostuksesta 😂
Minäkin tulin suoraan salilta kauppaan. Yllättäen itsepalvelukassalla kohdalleni osui "satunnainen tarkastus". Hassua kyllä, minulla ei salireissuilla ole kuin treenireppu selässä, eli mihinkään kassiin en voisi salaa sujauttaa tavaraa. Lisäksi ostin vain yhden asian, eli jonkun ostoksen piippaamatta jättäminen olisi ollut aika vaikeaa. Kuntosali on kaupan yläkerrassa, joten luulisi että myyjät tajuaisivat että aika moni tulee salireissulla ostoksille.
En enää käytä itsepalvelua. Tälläinen "tarkastaminen" on nöyryyttävää, kun tajuaa tulleensa profiloiduksi.
Vierailija kirjoitti:
Kävin yhdessä pienessä vaatekaupassa salilla käynnin jälkeen ja ylläni oli toppatakki ja tuulihousut, reppu vielä selässä. Myyjä ei edes katsonut minua päin kun tulin sinne. Tutkin hyllyssä olevia juttuja ja lähdin kävelemään.
Seuraava käynti samassa paikassa oli tänään töiden jälkeen. Villakangastakki, silkkihuivi ja käsilaukku... Myyjä hymyili ja tervehtii. Tarjosi apua ja oli oikein mukava. Se siitä sisäisen kauneuden arvostuksesta 😂
Mä pukeudun tämän takia aina ryysyihin vaikka tililla on kuusi numeroinen summa rahaa ja se eka numero ei ole ykkönen. Autoa en omista vaan pyörällä liikun. Ystäviä ei ole eikä naista vaikka en mikään rumilus ole. Koti on täynnä laatu elektroniikkaa ja hienoja huonekaluja. Testaan tällä tavalla ihmisiä miten he todellisuudessa kohtelevat minua. Mua ei edes lähikaupassa tervehditä vaikka ostan ruokaa sieltä kuukaudessa melkeen tuhannen euron eestä. Kaljan ostajia myyjät tervehtii iloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin yhdessä pienessä vaatekaupassa salilla käynnin jälkeen ja ylläni oli toppatakki ja tuulihousut, reppu vielä selässä. Myyjä ei edes katsonut minua päin kun tulin sinne. Tutkin hyllyssä olevia juttuja ja lähdin kävelemään.
Seuraava käynti samassa paikassa oli tänään töiden jälkeen. Villakangastakki, silkkihuivi ja käsilaukku... Myyjä hymyili ja tervehtii. Tarjosi apua ja oli oikein mukava. Se siitä sisäisen kauneuden arvostuksesta 😂
Mä pukeudun tämän takia aina ryysyihin vaikka tililla on kuusi numeroinen summa rahaa ja se eka numero ei ole ykkönen. Autoa en omista vaan pyörällä liikun. Ystäviä ei ole eikä naista vaikka en mikään rumilus ole. Koti on täynnä laatu elektroniikkaa ja hienoja huonekaluja. Testaan tällä tavalla ihmisiä miten he todellisuudessa kohtelevat minua. Mua ei edes lähikaupassa tervehditä vaikka ostan ruokaa sieltä kuukaudessa melkeen tuhannen euron eestä. Kaljan ostajia myyjät tervehtii iloisesti.
Kuka pukeutuu ryysyihin vain osoittaakseen (kenelle?) jonkin pointin? Siellähän sitten olet yksin kotonasi se ainoa hyvä ihminen. Itse en katso kahdesti ryysyläistä, koska arvostan ihmistä, joka arvostaa itseään ja muita asiallisella pukeutumisella. Sillä ei ole rahan kanssa mitään tekemistä. Luultavasti olet muutenkin anaalinen ja hyväksynnästäsi itara ihminen, joka ei halua antaa muille edes mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin yhdessä pienessä vaatekaupassa salilla käynnin jälkeen ja ylläni oli toppatakki ja tuulihousut, reppu vielä selässä. Myyjä ei edes katsonut minua päin kun tulin sinne. Tutkin hyllyssä olevia juttuja ja lähdin kävelemään.
Seuraava käynti samassa paikassa oli tänään töiden jälkeen. Villakangastakki, silkkihuivi ja käsilaukku... Myyjä hymyili ja tervehtii. Tarjosi apua ja oli oikein mukava. Se siitä sisäisen kauneuden arvostuksesta 😂
Mä pukeudun tämän takia aina ryysyihin vaikka tililla on kuusi numeroinen summa rahaa ja se eka numero ei ole ykkönen. Autoa en omista vaan pyörällä liikun. Ystäviä ei ole eikä naista vaikka en mikään rumilus ole. Koti on täynnä laatu elektroniikkaa ja hienoja huonekaluja. Testaan tällä tavalla ihmisiä miten he todellisuudessa kohtelevat minua. Mua ei edes lähikaupassa tervehditä vaikka ostan ruokaa sieltä kuukaudessa melkeen tuhannen euron eestä. Kaljan ostajia myyjät tervehtii iloisesti.
Kuka pukeutuu ryysyihin vain osoittaakseen (kenelle?) jonkin pointin? Siellähän sitten olet yksin kotonasi se ainoa hyvä ihminen. Itse en katso kahdesti ryysyläistä, koska arvostan ihmistä, joka arvostaa itseään ja muita asiallisella pukeutumisella. Sillä ei ole rahan kanssa mitään tekemistä. Luultavasti olet muutenkin anaalinen ja hyväksynnästäsi itara ihminen, joka ei halua antaa muille edes mahdollisuutta.
On mukava huomata miten ihmiset kohtelevat toista ihmistä todellisuudessa. Tietää heti minkälainen toisen sydän on. Mun vaatteet on kyllä puhtaat aina. On mulla myös kalliita vaatteita yksi vaatekaapillinen täynnä, mutta pidän niitä lähinnä kun menen museoon etc.
Olis tosi ihana nähdä sut tuulihousuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin yhdessä pienessä vaatekaupassa salilla käynnin jälkeen ja ylläni oli toppatakki ja tuulihousut, reppu vielä selässä. Myyjä ei edes katsonut minua päin kun tulin sinne. Tutkin hyllyssä olevia juttuja ja lähdin kävelemään.
Seuraava käynti samassa paikassa oli tänään töiden jälkeen. Villakangastakki, silkkihuivi ja käsilaukku... Myyjä hymyili ja tervehtii. Tarjosi apua ja oli oikein mukava. Se siitä sisäisen kauneuden arvostuksesta 😂
oot seksikäs tuulihousuissa
Rasvasin lapaseni kaupan kassalla ja lähdin täyttä päätä juoksemaan kohti kaupan ulko-ovia.