Mitä ajattelet jos aiemmin puhelias ja osallistuva työkaveri yhtäkkiä sulkeutuu

Kysy siltä varovasti onko kaikki hyvin. Jätä rauhaan jos haluaa olla rauhassa.

Ajattelen, että joku on puhunut hänestä pahaa työyhteisössä ja on kuullut siitä eikä halua olla selkäänpuukottajien seurassa.

Hän voi olla masentunut. Silloin kun itse sairastin masennusta, eristäydyin kaikista ihmisistä.

Oman työkaverini kohdalla pitäisin ohimenevänä vaiheena. On taas herneytynyt jostain ja protestoi tuolla tavalla, mutta kauaa hän ei jaksa olla puuttumatta muiden asioihin.

Ehkä hän on masentunut tai sairastunut työuupumukseen? Kotona jotain huolia, joku läheinen sairastunut? Unettomuus? Voi olla ihan joku sairauskin, joka aiheuttaa väsymystä ja uupumusta, kuten kilpirauhanen tai vaikka anemia. Kysy rohkeasti, onko kaikki hyvin. Rohkaise tarvittaessa työterveyteen. Tai kysy pomolta, onko hän huomannut työkaverin käytöksen muuttuneen. 

Voi olla ihan yksityiselämässä jotain vakavaa tapahtunut. Esimerkiksi itselläni keskenmeno vei voimia joksikin aikaa. Olin töissä varmasti ihan erilainen kuin tavallisesti. Anna tilaa tai jos olette läheisiä, niin kysy varovasti ja tue.

On todennäköisesti jokin oma murhe. Voi myös liittyä johonkin ihmissuhteeseen työpaikalla. Varsinkin isommissa taloissa voi tapahtua kaikennäköistä, josta muilla ei ole hajuakaan. Esimerkiksi suhde työkaveriin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että joku on puhunut hänestä pahaa työyhteisössä ja on kuullut siitä eikä halua olla selkäänpuukottajien seurassa.

Mulla tämä

Mulle käy uusissa "yhteisöissä" niin, että aluksi olen rohkeampi, mutta ajan kanssa alkaa ujostuttaa aina vain enemmän. Alussa voi vapaammin valita roolinsa, mutta pikkuhiljaa roolini muuttuu yhtä suppeammaksi ja en enää uskalla poiketa siitä "hiljaisen tyypin" roolista, koska se yllättäisi ihmisiä. Ei siis liity mihinkään masentumiseen tms., vaan ujouteen tai sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Tai siihen, että ihmisten seuraa tulee liikaa ja tuo eristäytyminen on keino vähentää rasittumista.

Voi olla liikaa töitä. Silloin haluaa vain keskittyä niihin eikä seurusteluun jää aikaa.

Joskus on vain paljon  mietittävää ihmisellä eikä silloin ole niin sosiaalinen kuin aiemmin.

Mä olen just nyt toi työkaveri. Käyn läpi hirvittävää kriisiä, enkä tiedä, miten jaksaisin. En vain jaksa puhua. En oikein osaa myöskään avautua kriisistäni, koska sanoisinpa siitä mitä tahansa, luultavasti minua arvosteltaisiin ja sitä en ainakaan jaksaisi.

Erään tyypin kanssa minulla ainakin meni vähän etäiseksi, kun kuulin miten tämä puhui minusta selkäni takana vähemmän positiivisesti parille uudelle työntekijälle. En halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa.