Nainen, koetko olevasi vastuussa omasta ulkonäöstäsi?

Kenenkäs vastuulla se muuten olisi? Ei siihen muut pysty vaikuttamaan.

Tietenkin jokainen on vastuussa omasta ulkonäöstään 8kuka muu siitä sitten olisi vastuussa?), mutta tilivelvollinen ei ole kukaan kenellekään.

Onko sitä velvollinen pitämään itsensä kunnossa? -ei, ellei halua

Pitääkö puolison olla kunnossa? - Ei ellei halua. Siis ulkonäöllisesti. Niin terveenä kuin olosuhteet ja sattuma antavat periksi olisi toki hyvä pysyä sekä fyysisesti että mentaalisesti. jos sairastuu, pitää hakea hoitoa.

Toivoisitko, että puolisosi olisi paremmassa kunnossa? - ihan sama.

Asettaako kunnossa oleva puoliso paineita sinulle? - Ei.

Mitä ajattelet ihmisistä, jotka näkevät paljon vaivaa ollakseen kunnossa? - Ei ole mun ongelma kun on heidän elämä.

Olen, mutta vain itselleni. Puolison ulkonäkö ei kuulu minulle. En toivo häneltä sen suhteen mitään, vielä vähemmän vihjailen. Sitä kutsutaan henkiseksi välivallaksi.

Lähikauppias on kyllä vastuussa mun ulkonäöstä.

En ole voinut valita geenejäni, joten siltä osin en ole vastuussa.

Mitä tulee siihen muuhun, niin mielestäni kukaan ei ole velvollinen pitämään itseään kauniina tai ns. kunnossa muita ihmisiä varten.

Kyllä olen vastuussa. Ja minulla on myös oikeus saada olla ihan sen näköinen kuin olen.

Monisairaana monisairaan puolisona: ei väliä kummallakaan, ja kunnossa pitämisellä tarkoitetaan ihan muuta.

Vika on yksin minun jos päästän itseni lihomaan, tai en huolehdi puhtaudesta ja hygieniastani. Ei kukaan viitsi läskin Haisulin kanssa olla. Otan vastuun heti, jos näin pääsee käymään.

Jos työ velvoittaa olemaan kunnossa, pitää pysyä kunnossa. Puolison takia pitää pysyä periaatteessa saman painoisena ja jotenkin siistinä. Mutta tietyn iän jälkeen ei ulkonäöllä ole enää niin paljon väliä. Jos vaikka Helsinkiin menee, pitää ehkä olla vähän asiallisemmin pukeutunut. Tavalliset vaatteet kyllä riittävät peruselämässä.

Niin no, miten tuon nyt ottaa.

Olen velvollinen pitämään itseni kunnossa jos haluan pysyä terveenä. En ole mitenkään velvollinen ylläpitämään "hyvää" ulkonäköä, vaan voin kulkea missä vaan pieruverkkareissa ilman meikkiä vaikka sitten Helsingin keskustassa.

Itselläni ei ole varaa käydä kampaajalla, tai ostella vaatteita ja meikkejä. Jäin työttömäksi, mies ei anna rahaa mihinkään. Arvostelee kyllä ulkomuotoani ja vaatteitani.

Tietenkin olen itse vastuussa siitä, missä kunnossa olen.

Mutta elämän pitkässä juoksussa ei ulkonäöllä ole merkitystä muuten kuin ehkä nuorena ja paritumisvaiheessa. Kun se oikea on löytynyt ja rakastaa syvästi, on aivan sama, onko vähän ylikiloja, joku parantumaton sairaus, invalidi jne.

Sääliksi käy näitä ihmisiä, jotka huokailevat vain ulkonäön perään eivätkä ilmeisesti koskaan ole kokeneet oikeaa, syvää rakkautta.

UlkonäkönI on miesten vastuulla, koska heillä on kieroutunut kuva siitä, miltä naisen pitää näyttää.