Te joilla henkisesti väkivaltaiset vanhemmat, pahimmat tapaukset lapsuudestanne?

Tuli mieleen tuosta väkivaltaisten vanhempien pienin syy antaa selkään -ketjusta. Meillä ei niinkään käytetty fyysistä väkivaltaa, joskus harvoin tuli tukkapöllyä tai reuhdottiin/riuhdottiin sillä tavalla että sattui, mutta ei annettu selkään. Henkistä väkivaltaa sen sijaan oli.
Minua ei esim. lohdutettu lapsena, jos syy itkemiseen oli "väärä". Saatoin tunnin ajan itkeä yksin huoneessani, kukaan ei tullut lohduttamaan. Bravuuri oli tulla ovelle antamaan lisää rangaistuksia, kun itku ei loppunut itsekseen. Huudot ja haukkumiset saattoi tulla milloin mistäkin asiasta, erityisesti vahingoista aina rankaistiin. Vanhemman reaktiot ihan kaikkeen olivat ylimitoitettuja, tyyliä puolen tunnin raivokohtaus koska maitolasi kaatui. Monesti minulle raivottiin myös sen takia, että veljeni tai serkkuni teki jotain, sillä he olivat minua pienempiä ja minun olisi isompana (ala-asteikäisenä) pitänyt tietää tai osata estää heitä tekemästä jotain, esim. veljeni tiputti lasin lattialle ja se meni rikki, tämä oli minun syytäni. Lisäksi olin tietysti liian lihava ja laiska, tästä vihjailtiin jatkuvasti.
Näitä juttuja riittäisi, olisi kiinnostavaa kuulla, onko muilla ollut samanlaista?