G: valmistauduitko huolella siihen työhaastatteluun, joka lopulta poiki työn?

Valmistauduin tuntitolkulla, tein elämäni parhaan hakemuksen ja cv:n, jännitin ihan helvetisti, mutta jotenkin keräsin itseni ja selviydyin ekasta haastattelusta. Loppu onkin jo historiaa!

Suosittelen kaikille hyvää valmistautumista, vastailkaa ennakkoon netissä pyöriviin haastattelukysymyksiin ja oppikaa tuntemaan itsenne!

Ihan fiilis pohjalta. Sn olin jo oppinut kesätöistä, että kannattaa myös itse kysyä työstä, sen sisällöstä ja tehdä tarkentavia kysymyksiä. Eli luin firman historiasta ja luin juttuja siitä, eli valmistuduon selvittämällä työpaikan taustatietoja. Antaa kiinnostuneen kuvan:-). Olenkin saanut yhtä lukuunottamatta kaikki haluamani työt.

Olin oma itseni ja olin etsinyt firmasta tietoa etukäteen ennen haastattelua. Firma itse soitti minulle ja pyysi tulemaan haastatteluun, en ottanut itse sinne siis ensin yhteyttä.

Mulle "työhaastattelu ei ole puoli voittoa", koska mä pääsen usein haastatteluun, töihin harvemmin. Mulla on sellainen oma rutinoitunut tapa valmistua haastatteluun, joten vastaukseni olisi: valmistauduin kyllä, mutta en mitenkään liiemmin.

Viimeksi tosin kävi sellainen mäihä, että onnistuin liiankin hyvin haastattelussa, koska en oikeasti ollut kovin kiinnostunut kys duunista. Shit. Joskus taas yrittää kaikkensa, mutta ei pääse... Silloin varmaan vaikutan liian "pyrkyriltä"? Mutta sopivan "EVVK"-tyyppi kiinnostaa rekrytoijaa... huhhuh.

Valmistauduin huolella kaiken kaikkiaan kolmeen haastattelukierrokseen ja kyllä oli hyvä fiilis, kun paikka vahvistui.

En valmistautunut mitenkään. En ottanut mitään stressiä siitä saanko paikan vai en. Olin haastattelussa maanantaina ja torstaina olin jo töissä.

Valmistauduin, olen ollut yhdessä virallisessa työhaastattelussa (työuraa takana kolmessa firmassa vuodesta 1996 lähtien). Luin firman sivuja, vuosikertomusta, kyselin tutulta, joka oli siellä jo töissä jne. Elämäni eka työhakemus+cv+haastattelu toivat paikan. Aiempaan paikkaan menin siten, että soitin omistajalle ja tarjosin itseäni sinne töihin kesäksi. Olin hoitovapaalla ja  aiempi duunipaikkani oli suljettu remonttia varten. Sovin tapaamisen ja samalla istumalla sovimme myös työn aloittamisesta. Sain kesän jälkeen tuolta vakkaripaikan myös.

Vastasin oikein kysymyksiin ja sain paikan.

Ihan lonkalta tuli vedettyä. Ylennyksen työhaastatteluun en ehtinyt edes henkisesti valmistautua, kun pomo ilmoitti sen olevan heti nyt. Sain paikan silti.

Joskus olen valmistautunut, joskus en. Urani käyntiin potkaisseeseen työhaastatteluun en valmistautunut, koska jouduin haastatteluun aivan yllättäen (olin vasta jättämässä hakemusta, kun johtaja tuli vastaan käytävällä ja pyysi huoneeseensa). Sain paikan käytännössä jo tuossa keskustelussa, vaikka en ollut edes itse jättänyt hakemusta vielä.

Myöhemmin olen ollut rahoitushakuihin kuuouneissa haastatteluissa, joihin on valmistauduttu vaihtelevin vahvuuksin. Ikinä en kuitenkaan ole ollut haastatteluvalmennuksesa, jollaisia näitä varten myös järjestetään. On vaan omalla porukalla mietetty, mitä varmaankin kysytään ja mitä vatataan.

Olen myös ollut haastatteluissa, joihin olen valmidtautunut, mutta en silti saanut paikkaa. Ei sitä välttämättä voi itse hallita.

Sellainen itsevarma "ihan sama" -asenne toimii parhaiten. Menee haastatteluun vaan katselemaan, ilman paineita. 15 min perusgooglaus riittää valmistautumiseksi. Loput improa.

Valmistauduin tietenkin huolella, eli opiskelin firmasta kaiken mitä löytyi helposti. Se on vähintä mitä voi tehdä osoittaakseen, että työ kiinnostaa oikeasti. Sellaisia paikkoja jotka ei kiinnosta en ole hakenut.

Totuus kuitenkin on se, että pääsin töihin suhteilla, Kuulostaa ehkä pahalta, mutta yli 50v. ei pääse töihin, jos ei ennestään tunneta hyvänä työntekijänä.

Tässä siis mun (# 4 ) tapa valmistautua haastatteluun:

- luen ajatuksella läpi työpaikkailmoituksen ja työhakemukseni,

- luen yrityksen nettisivut, mutta en opiskele ulkoa esim. tuotteiden ominaisuuksia,

- stalkkaan Linkedinistä, keitä siellä on töissä, onko ketään tuttuja, ja miltä haastattelija näyttää,

- valitsen vaatteet sen perusteella, kannattaako korostaa asiantuntijuutta vai "reippautta",

- kirjoitan paperille ranskalaisilla viivoilla, "miksi haen tähän tehtävään",

- kirjoitan paperille relevantteja pointteja, joita haluan korostaa itsestäni ja osaamisestani,

- ja mikä tärkeintä, kirjoitan paperille kysymyksiä asioista, joista haluan tietää tässä vaiheessa prosessia,

- katson reitin ja varasuunnitelman valmiiksi,

- luen vielä aamulla tai matkalla muistilappuani,

- haastattelussa ujutan kysymykseni "spontaanisti" sopiviin väleihin, jotta tilanne olisi vuorovaikutteinen,

Mutta jotain teen ilmeisesti vielä väärin.

Joskus minullakin oli tapana päntätä kaikki "30 yleisintä työhaastattelukysymystä", mutta se oli ihan hirveää. Se vei aikaa ja tuntui kuin olisi menossa johonkin kokeeseen. Stressasin, "kuka mä olen ja missä mä olen?!" Siksi jätin nuo listat pois ja opettelin luottamaan itsetuntemukseeni ja kykyyni muodostaa aitoja vastauksia keskustelun aikana.

En 😂

Mullehan kävi niin, että kys. paikasta soittivat aamulla heti kahdeksan jälkeen. Niiden oli ollut tarkoitus kutsua mut haastatteluun, mutta jonkin sekaannuksen takia eivät olleet kutsuneet. Olivat vaan, että pääsetkö kahden tunnin päästä, kun siinä olisi vapaa aika. Hirveessä unenpöpperössä lupasin tulla samana päivänä, vaikka toki olivat valmiita vaihtamaan päivää.

Menin sitten sinne hullulla kiireellä ja ihan räjähtäneen näköisenä. Puolet papereista uupui (muuton takia toisella paikkakunnalla). Vissiin tää osoitti jotain järjetöntä motivaatiota tai jotain, kun kerran paikan sain :D

En suuremmin valmistaudu enkä mihinkään ole vuoden työttömyyden aikana päässytkään. Käynyt muistaakseni kuudessa haastattelussa.