Onko teille koskaan käynyt niin että luulit jonkun kanssa olevasi parempi kaveri kuin olittekaan tämän toisen mielestä?

Usein. Kiinnyn ihmisiin helposti ja olen lojaali. Vaikkapa työpaikkaa vaihdettuani pidän yhteyttä entisiin työkavereihin kunnes tajuan, että vain minä olen aloitteellinen. Kun lopetan viestittelyn, yhteydenpito loppuu kokonaan.

Kummityttöni vanhempi uupui, ja karsi elämästään tuttavakontakteja oman jaksamisensa vuoksi. En olisi ikinä ennakoinut, että kuuluisin karsittuihin, sillä minulle hän oli tärkeä.

On. Kuvittelin olevani samanarvoinen esim. kolmen porukassa, kunnes huomasinkin olevani kolmas pyörä. Aina haaveilin että olisin jollekin se bestis, ja joskus jopa näin kuvittelin, kunnes tuli se kolmas ja minut jätettiin ulkopuolelle, tai sitten sydän syrjällään kuuntelin kun se ns. läheinen kaveri puhui "parhaasta kaveristaan" ja vieläpä sai uusia "parhaita kavereita".

Nämä olivat ihan alaikäisenä kuitenkin, tuolloin jäin/jättäydyin lopulta yksin ja sen jälkeen en ole läheisempiä kaverisuhteita solminutkaan, en kylläkään aina omasta tahdosta mutta näin kuitenkin nyt on, näin viisikymppisenä.