Miksi tällä palstalla valitetaan paljon köyhyydestä eikä silti tehdä asialle mitään? Av-palsta motivoi mut elämänmuutokseen, nyt menestyn.
Moni asia ei tosiaan ole itsestä kiinni, mutta moni myös on. Mä vaihdoin elämäni suuntaa kaksi vuotta sitten, kun täytin 33. Ja täytyy sanoa, että tämä palsta oli motivaation lähde.
Lukion jälkeen haahuilin elämässäni, opiskelin, mutta en valmistunut mistään, tein hanttihommia (siivous, tarjoilu ym) pienellä palkalla. Työt olivat raskaista ja kamalia, tunnit piti riipiä kasaan monista paikoista. Aloin lopulta ajattelemaan, että ei musta edes ole mihinkään ja ikääkin tulee lisää. Samoihin hanttihommiin kelpaan ehkä tai hoitajaksi, mutta muuhun alkaa olla jo liian myöhäistä. Masennuin.
Sitten kerran tympeän siivousduunipäivän jälkeen luin taas palstaa ja tätä ainaista jorinaa sossutuilla elämisestä, köyhyydestä, naisten kykyjen dissaamista ja tuomitsemista, niin päätin että en halua päätyä itsekin moniongelmaiseksi, köyhyysrajalla eläväksi, katkeraksi palstamammaksi, jonka elämä on ohi suunnilleen 30-vuotiaana, ja jonka mielestä itse ei voi tehdä asioille mitään.
Seuraavassa haussa pistin paperit vetämään amk:uun tietotekniikalle. Matikkani oli niin huonossa jamassa, että lopetin työni ja elin suunnitellusti toimeentulotuella 3 kk ennen pääsykokeita. Valmistauduin kokeisiin ja pääsinkin sisälle.
Nyt kolmas vuosi alkamassa, sain harjoittelun kautta töitä ja teen samaan paikkaan opparia. Töitä on tarjottu jo vakinaisen sopimuksen muodossa valmistumisen jälkeen, palkka hyvä. Opintoihin sain opintotukea, mutta koska olin nuorempana käyttänyt jo suurimman osan tukikuukausista, ne eivät riittäneet. Opintolainaakin oli ja luottotiedot menneet, joten elin ihan pokalla toimeentulotuella ja asumistuella. En edes hakenut elämistäni rahoittaakseni mitään hanttihommia, jotka eivät johda mihinkään, opiskelin kuin hullu ja pistin parastani harkoissa.
Tulevaisuus näyttää valoisalta, toki ikinä ei voi tietää. Mutta jos en olisi tehnyt asialle mitään ja poistunut mukavuusalueeltani, siivoaisin ja tarjoilisin edelleen. Elämässä ei saa mitään jos ei tee joskus hieman stressaavia ja työläitä ratkaisuja, ja ole hieman röyhkeäkin.
Olisin voinut olla kiltti tyttö ja käydä hanttihommissa maksaakseni velkani ja olemalla kuormittamatta tukijärjestelmää, olla huonon itsetuntoni orja ja tyytyä elämääni (kuten naisille opetetaan), opiskella korkeintaan lähäriksi. Mutta en olisi silloin tässä pisteessä. Teen opparin ja aloitan vakiduunit, elintasoni noussee reippaasti ja en tarvitse enää tukia, maksan niitä sitten verojen muodossa muille.
Itse voi myös vaikuttaa elämäänsä, ei tarvitse aina tyytyä. Kaikki ei voi, mutta aika moni voisi jos olisi valmis tekemään kovan työn, sillä sitä se vaatii. Helpoin ratkaisu ei ole aina paras.
Kommentit (18)
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Tämä palsta on hulluille. Ethän ota näitä juttuja tosissasi? Muista myös, että täällä esitetyt mielipiteet eivät yleensä kuvasta sitä, mitä terveet kansalaiset (sellaiset jotka eivät kirjoita tänne), ajattelevat. Myöskään peukuista ei voi päätellä mitään yleisestä mielipiteestä.
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Voisiko oikeasti opiskella toimeentulotuen ja asumistuella? Niitä siis saan nytkin, aikaa olisi opiskella. Opintorahahan ei mihinkään riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Olen osa-aikatöissä ja opiskelen yliopistossa enkä saa mitään tukia. Silti on mielestäni järjetöntä tehdä 18 tunnin päiviä, koska siinä ei jää aikaa elämälle ja stressi voi ihan oikeasti tappaa. Elämänlaatua ei kannata uhrata työlle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Olen osa-aikatöissä ja opiskelen yliopistossa enkä saa mitään tukia. Silti on mielestäni järjetöntä tehdä 18 tunnin päiviä, koska siinä ei jää aikaa elämälle ja stressi voi ihan oikeasti tappaa. Elämänlaatua ei kannata uhrata työlle.
Hienoa, että tiedät jo nyt ennen valmistumistamistasi ja työelämää, ettet tule missään vaiheessa elämäsi stressaamaan töistä liikaa. Ymmärräthän ystäväseni, että et voi aina päättää työsi sisällöstä ja sen stressaavuudesta? Tai noh, voit tietysti irtisanoutua...mutta kun jotkut haluavat elättää itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Sun liksalla en kyllä olisi jatkuvasti ylitöissä tai siihen varautumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Sun liksalla en kyllä olisi jatkuvasti ylitöissä tai siihen varautumassa.
Niimpä. Mutta sä et olekaan mä. Pus pus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Olen osa-aikatöissä ja opiskelen yliopistossa enkä saa mitään tukia. Silti on mielestäni järjetöntä tehdä 18 tunnin päiviä, koska siinä ei jää aikaa elämälle ja stressi voi ihan oikeasti tappaa. Elämänlaatua ei kannata uhrata työlle.
Hienoa, että tiedät jo nyt ennen valmistumistamistasi ja työelämää, ettet tule missään vaiheessa elämäsi stressaamaan töistä liikaa. Ymmärräthän ystäväseni, että et voi aina päättää työsi sisällöstä ja sen stressaavuudesta? Tai noh, voit tietysti irtisanoutua...mutta kun jotkut haluavat elättää itsensä.
Vahingossako miehesi on tuohon asemaan päässyt?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko oikeasti opiskella toimeentulotuen ja asumistuella? Niitä siis saan nytkin, aikaa olisi opiskella. Opintorahahan ei mihinkään riitä.
Voi, kun on tukikuukaudet käytetty ja luottotiedot menneet.
Ensisijaisia opintoraha sekä laina. Kahdelta pankilta on luottotiedottomankin pakko hakea opintolainaa (toinen voi olla kotipankki, ja sen lisäksi joku muu).
Kannattaa soitella ja kysellä ensin eri pankeista, mikä käytäntö heillä on opintolainan ja luottotietojen suhteen ja hakea sitten se vaikeimmin myöntävä (jos et enää halua lainaa ottaa siis). Vaikka nyt maksuhäiriöisenkin on haettava opintolainaa, tuskinpa kovin moni pankki myöntää.
Sitten kun lainoista tulee kielteiset päätökset ja olet esittänyt ne Kelalle, ei jääkään enää muita vaihtoehtoja kuin toimeentulotuki. Eihän sillä saisi sinänsä opiskella, mutta jos et saa lainaa ja tukikuukaudet käytetty, niin pakko niiden on sitä myöntää.
Vuoden päästä joutuu muodon vuoksi selvittelemään vähän ja ottamaan yhteyttä työkkäriin ja näyttämään, että yrittää koko ajan hakea töitä opintojen ohelle. Toimeentulotuki kun ei saisi olla ensisijainen tukimuoto. Mut ei siitä kannata stressata, työkkäristä et opiskelijana saa mitään, eikä ne näin ollen voi velvoittaa mitään edes hakemaan, saati Kela. Ja perustoimeentulo on kaikille taattava. Kirjoittaa vaan siihen tt-tuen jatkohakemukseen aina, että haet töitä koko ajan vaan ei tärppää.
Mä elin tuolla systeemillä opiskeluaikani, enemmän varmaan rahassa kuin opintoraha, asumistuki ja laina yhteensä. Enkä velkaantunut. Mut siis vaatii tosiaan sen, että luottotiedot on menneet, muuten pakko rahoittaa lainalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Olen osa-aikatöissä ja opiskelen yliopistossa enkä saa mitään tukia. Silti on mielestäni järjetöntä tehdä 18 tunnin päiviä, koska siinä ei jää aikaa elämälle ja stressi voi ihan oikeasti tappaa. Elämänlaatua ei kannata uhrata työlle.
Hienoa, että tiedät jo nyt ennen valmistumistamistasi ja työelämää, ettet tule missään vaiheessa elämäsi stressaamaan töistä liikaa. Ymmärräthän ystäväseni, että et voi aina päättää työsi sisällöstä ja sen stressaavuudesta? Tai noh, voit tietysti irtisanoutua...mutta kun jotkut haluavat elättää itsensä.
Juu, ei voi välttämättä vaikuttaa työn sisältöön ja strssaavuuteen mutta työpäivien pituuteen kyllä voi ja siihenhän tuossa juurikin viitattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko oikeasti opiskella toimeentulotuen ja asumistuella? Niitä siis saan nytkin, aikaa olisi opiskella. Opintorahahan ei mihinkään riitä.
Voi, kun on tukikuukaudet käytetty ja luottotiedot menneet.
Ensisijaisia opintoraha sekä laina. Kahdelta pankilta on luottotiedottomankin pakko hakea opintolainaa (toinen voi olla kotipankki, ja sen lisäksi joku muu).
Kannattaa soitella ja kysellä ensin eri pankeista, mikä käytäntö heillä on opintolainan ja luottotietojen suhteen ja hakea sitten se vaikeimmin myöntävä (jos et enää halua lainaa ottaa siis). Vaikka nyt maksuhäiriöisenkin on haettava opintolainaa, tuskinpa kovin moni pankki myöntää.Sitten kun lainoista tulee kielteiset päätökset ja olet esittänyt ne Kelalle, ei jääkään enää muita vaihtoehtoja kuin toimeentulotuki. Eihän sillä saisi sinänsä opiskella, mutta jos et saa lainaa ja tukikuukaudet käytetty, niin pakko niiden on sitä myöntää.
Vuoden päästä joutuu muodon vuoksi selvittelemään vähän ja ottamaan yhteyttä työkkäriin ja näyttämään, että yrittää koko ajan hakea töitä opintojen ohelle. Toimeentulotuki kun ei saisi olla ensisijainen tukimuoto. Mut ei siitä kannata stressata, työkkäristä et opiskelijana saa mitään, eikä ne näin ollen voi velvoittaa mitään edes hakemaan, saati Kela. Ja perustoimeentulo on kaikille taattava. Kirjoittaa vaan siihen tt-tuen jatkohakemukseen aina, että haet töitä koko ajan vaan ei tärppää.
Mä elin tuolla systeemillä opiskeluaikani, enemmän varmaan rahassa kuin opintoraha, asumistuki ja laina yhteensä. Enkä velkaantunut. Mut siis vaatii tosiaan sen, että luottotiedot on menneet, muuten pakko rahoittaa lainalla.
Ap
Ymmärrätkö edes hävetä toimintaasi?
Vierailija kirjoitti:
En valita köyhyydestä. Valitan siitä kuinka köyhiä kohdellaan huonommin kuin eläimiä.
Kummallista. En ole koskaan sanonut pahaa sanaa kellekään köyhyyden takia, en kohdellut huonosti, en edes katsonut ilkeästi, enkä tehnyt mitään pahaa köyhille.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Olen osa-aikatöissä ja opiskelen yliopistossa enkä saa mitään tukia. Silti on mielestäni järjetöntä tehdä 18 tunnin päiviä, koska siinä ei jää aikaa elämälle ja stressi voi ihan oikeasti tappaa. Elämänlaatua ei kannata uhrata työlle.
Hienoa, että tiedät jo nyt ennen valmistumistamistasi ja työelämää, ettet tule missään vaiheessa elämäsi stressaamaan töistä liikaa. Ymmärräthän ystäväseni, että et voi aina päättää työsi sisällöstä ja sen stressaavuudesta? Tai noh, voit tietysti irtisanoutua...mutta kun jotkut haluavat elättää itsensä.
Vahingossako miehesi on tuohon asemaan päässyt?
Juu, vahingossapa hyvinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Olen osa-aikatöissä ja opiskelen yliopistossa enkä saa mitään tukia. Silti on mielestäni järjetöntä tehdä 18 tunnin päiviä, koska siinä ei jää aikaa elämälle ja stressi voi ihan oikeasti tappaa. Elämänlaatua ei kannata uhrata työlle.
Hienoa, että tiedät jo nyt ennen valmistumistamistasi ja työelämää, ettet tule missään vaiheessa elämäsi stressaamaan töistä liikaa. Ymmärräthän ystäväseni, että et voi aina päättää työsi sisällöstä ja sen stressaavuudesta? Tai noh, voit tietysti irtisanoutua...mutta kun jotkut haluavat elättää itsensä.
Juu, ei voi välttämättä vaikuttaa työn sisältöön ja strssaavuuteen mutta työpäivien pituuteen kyllä voi ja siihenhän tuossa juurikin viitattiin.
Vai niin, hmmm... No Siperia tulee opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut totuuden sanoja. Itse olen aina ylitöissä, varautunut jäämään ylitöihin ja teen kotonakin työhommia. Palkka esimiesasemassa 3000e brutto, lisäksiopiskelen työn ohessa. Miehen palkka on 8500e, tekee 16-18 tuntista työpäivää, on aina tehnyt. Jatkuva tulosvastuu, stressaa itsensä hengiltä.
Tähän nyt joku elämänkoululainen kommentoi kohta että "omapahan on valintanne". Niin on. Sata kertaa mielummin kuitenkin ylpeästi itseni elättävä, kuin verorahoilla kotona sohvalla loisiva, joka vielä pahimmassa tapauksessa huijaa avustuspalstoilla/sossussa/tukijärjestöissä kaiken mikä irti lähtee. Ja silti elämä on niin epäreilua ja kauheeta kun yhteiskunta pakottaa orjatyöhön.
Töitä voi tehdä tavallisestikin. Mitä järkeä on stressata itsensä hengiltä?
Oletko itse töissä vai se kuuluisa elämänkoululainen?
Olen osa-aikatöissä ja opiskelen yliopistossa enkä saa mitään tukia. Silti on mielestäni järjetöntä tehdä 18 tunnin päiviä, koska siinä ei jää aikaa elämälle ja stressi voi ihan oikeasti tappaa. Elämänlaatua ei kannata uhrata työlle.
Hienoa, että tiedät jo nyt ennen valmistumistamistasi ja työelämää, ettet tule missään vaiheessa elämäsi stressaamaan töistä liikaa. Ymmärräthän ystäväseni, että et voi aina päättää työsi sisällöstä ja sen stressaavuudesta? Tai noh, voit tietysti irtisanoutua...mutta kun jotkut haluavat elättää itsensä.
Vahingossako miehesi on tuohon asemaan päässyt?
Juu, vahingossapa hyvinkin.
Jos itse haluaa kuolla stressiin, niin oma on ongelmansa, mutta turha sitä on glorifioida toisillekin.
En valita köyhyydestä. Valitan siitä kuinka köyhiä kohdellaan huonommin kuin eläimiä.