Lue keskustelun säännöt.
Jännä juttu. Kun sairastuin vakavaan sairauteen, niin kohtasin vain naureskelua ja vähätteleviä kommentteja
06.01.2018 |
"Ei se ole mitään" "Kyllä ton kanssa nyt pärjää"
"älä nyt mene metsään"> minulle sanottiin kun itkin.
Mistä tällainen johtuu vai olenko vain kohdannut hyvin epäempaattisia ihmisiä? Onko minulla ollut tuttavina vain kusipäitä?
Kommentit (21)
Vaikea sanoa jos et avaa enempää. Mikä on vaikea sairautesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus? Diabetes? Kyllähän sen kanssa pärjää pikkulapsetkin, miksi ei aikuinen.
Miten metsä liittyy mihinkään sairauteen?
ei diabetes vaan vähitellen invalidisoiva sairaus.
tommosta se on jos ilmoittaa olevansa sähköyliherkkä mutta oikeasti on vaan käyttäny liikaa meikkejä yms kemikaaleja.
Vierailija kirjoitti:
tommosta se on jos ilmoittaa olevansa sähköyliherkkä mutta oikeasti on vaan käyttäny liikaa meikkejä yms kemikaaleja.
täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko aihe olla niin vaikea että siihen suhtaudutaan vähätellen ikään kuin itseä lohduttaakseen? En tiedä mitä itse osaisin sanoa, "voi paska" olisi varmaan ensimmäinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olekkin silmiä avaava kokemus?
Sitä oikeasti voi luulla ihmiskunnasta parempaa mitä se on.
Täälläkin ihmiset luulottelevat tekosairaiksi ihmisiä edes tietämättä asian oikeaa laitaa.
Eräskin tuttuni haukkui jatkuvasti toista tuttuamme tekosairaaksi yms. Tämä ihminen sitten kuoli tähän sairauteen.
Tuttuni( entinen sellainen) sanoi sitten, että tämä olikin sitten sairas oikeasti. Hautajaisuakin alkoi päsmäröimään.
En kyllä pitänyt ihmisen oikeana ystävänä tällaista. Haukkui ja vähätteli jatkuvasti.
Esti hautajaisiin saapumisen kuolleen oikeilta ystäviltä. Nämä ihmiset uskoivat hänestä johonkin hörhöjuttuihin liikaa. Nämä henkilöt olin tavannut ja olivat mukavia ja oikeasti olleet kuolleen kavereita.
No toivottavasti jotain hyvää on tehnyt tämä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olekkin silmiä avaava kokemus?
Sitä oikeasti voi luulla ihmiskunnasta parempaa mitä se on.
Täälläkin ihmiset luulottelevat tekosairaiksi ihmisiä edes tietämättä asian oikeaa laitaa.
Eräskin tuttuni haukkui jatkuvasti toista tuttuamme tekosairaaksi yms. Tämä ihminen sitten kuoli tähän sairauteen.
Tuttuni( entinen sellainen) sanoi sitten, että tämä olikin sitten sairas oikeasti. Hautajaisuakin alkoi päsmäröimään.
En kyllä pitänyt ihmisen oikeana ystävänä tällaista. Haukkui ja vähätteli jatkuvasti.
Esti hautajaisiin saapumisen kuolleen oikeilta ystäviltä. Nämä ihmiset uskoivat hänestä johonkin hörhöjuttuihin liikaa. Nämä henkilöt olin tavannut ja olivat mukavia ja oikeasti olleet kuolleen kavereita.No toivottavasti jotain hyvää on tehnyt tämä tyyppi.
On kyllä :/ ja sitä kun kuvittelee, että jos oma tuttuni sairastuu niin tottakai olisi empaattinen ja tsemppaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet eivät osaa suhtautua vaikeisiin asioihin ja tunteisiin. Toivottavasti löydät empaattisempaa seuraa!
Kun sairastuin syöpään, minua suututti eräs ns. ystäväni, joka ei meinannut uskoa, että se on syöpää. Kielsi jopa käyttämästä sitä "S-sanaa" niin usein. Kun olin jo käynyt tutkimuksissakin. Ilmeisesti itse pelkäsi syöpää. Joskus huomaa, että ihmiset "kilpailevat" sairauksilla ja hänellä oli minua vanhempana ihmisenä ainakin yksi perussairaus. Ei halunnut tulla mukaani syöpäklinikallekaan kun kysyin. Onneksi toinen ystäväni oli varsinkin alkukäynneillä siellä seuranani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi parempi provo kun yrität avata aloituksen jonkun toisen "jännällä".
Mutta aloittajalla, siis aloittajalla on selvästi paha sairaus. Näkyy ja kuuluu sekä paistaa lävitse. Aivosolujen puutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on ap tämä aika?
Ihmiset on aika huomionhakuisia ja narsistisia.
Itsekin oli nuorempana hyvinkin empaattinen, autoin ja tuin muita, tiettyjen kokemusten jälkeen en usko enää ketään, joka kertoo hyväksikäytöstään/sairauksistaan yms. ja epäilen aina kyseessä olevan hyötymisyritys.
Olen pahoillani puolestasi, jokainen ansaitsisi välittävät ja empaattiset ihmiset ympärilleen, mutta ehkä monille on käynyt kuten minulle ja ovat oppineet epäilemään kaikkia ihmisiä?
Sama kokemus mulla. Silloinen paras ystäväni ei koskaan voinut edes puhua mun sairaudesta. Oli ihan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Toinen ystäväksi luulemani kertoi kaikille selkäni takana, että olen keksinyt jutun. Enkä ole sitä tyyppiä että olisin itkenyt tai vaatinut mitään erityistä, kunhan kerroin sairaudestani ja miksi en voi enää tehdä kaikenlaista.
Ystävyys noiden ihmisten kanssa loppui pian. Onneksi löysin uusia ystäviä, jotka ovat eri sarjaa.
Olen aina ajatellut, että toisilla on niin herkkää se oma tasapaino, että toisen ihmisen sariaus voi sitä järkyttää. Eihän tuota muuten voi selittää.
Ap, kerro nyt, onko sairautesi MS vai joku muu invalidisoiva sairaus.
Jos haluaisit neuvoja (ja jos olet todellinen) niin avaisit hieman taustoja.
Ympäripyöreästi sanoisin, että osa ihmisistä ei osaa sanoa mitään järkevää, kun toinen kertoo sairaudestaan. Ehkä he hämmentyvät, säikähtävät, pelästyvät, vertaavat johonkin kokemaansa, pelkäävät pahinta, pelkäävät itsensä puolesta ym. Luultavasti he eivät tiedä, mitä sanoa. Sanoja onkin vaikea keksiä, koska joku tykkää siitä, että jutellaan vakavasti, joku haluaa vain että kuuntelee ihan hiljaa, joku tykkää heittää vitsiä sairaudesta jne.
Suurin osa kuitenkin arvostaa läsnäoloa ja kuuntelua.
Minulla todettiin ms-tauti, ja ihan samanlaista kohtelua olen saanut osakseni.
Olen jo lopettanut sairaudesta puhumisen, vastaan jos joku kysyy suoraan, mutta muuten en kerro mitään.
Juuri tuohon vähättelyyn ja omien vaivojen korostamiseen kyllästyin.
Mikä sairaus? Diabetes? Kyllähän sen kanssa pärjää pikkulapsetkin, miksi ei aikuinen.
Miten metsä liittyy mihinkään sairauteen?