B-lausunnon hakeminen terapiaa varten (äidin masennus), tehdäänkö siitä lastensuojeluilmoitus?

Ei se pelkästään ole syynä. Sitten toki, jos lasten tilanne huolettaa jostain syystä.

En uskalla hakea apua jos ne tekee ilmoituksen. :/

Ap

Ei tehdä lasua, ei esim. masennus ole lastensuojelu asia jos se ei olennaisesti vaikuta kykyysi toimia vanhempana. Toki lääkäri varmasti kyselee miten arki sujuu. Psykiatrisessa hoidossa täytyy muuten olla kolme kuukautta ennen kuin voi saada kelan kuntoutuspsykoterapiaa, että ei se pelkkä lääkärinlausunto riitä terapian saamiseen...

Nykyään vanhempien mielenterveysongelmista tehdään kyllä lastensuojeluilmoitus. Mutta ei sitä ilmoitusta kannata pelätä. Varsinkaan jos sille ei ole mitään muuta aihetta kuin se masennus. Eriasia tietenkin jos oikeasti jotain syytä miksi ei halua päästää lastensuojelua tarkistamaan kotioloja jne,

Ei tehdä automaattisesti.Lääkäri kyllä selvittää äidin voinnin ja motivaation/kyvyn paranemiseen sekä äidin+lapsien mahdolliset tukiverkostot ja muut tukitoimet.Terapiaan hakeutuminen on jo yksi tärkeä merkki halusta parantua ja hoitaa itseään. Toki jos äiti on kovin huonossa kunnossa(itsetuhoinen,täysin lamaantunut yms) niin sitten tilanne voi olla toinen.

T.Keskivaikeaa masennusta sairastava äiti joka käy terapiassa

Sinullahan pitää olla se 3 kk hoitosuhde psykiatriin ennen kuin edes saat mitään lausuntoa psykoterapiaa varten. Ja sen saatko lausunnon vai et, sen päättää lausunnon mahdollisesti kirjoittava psykiatri.

Oletko nyt hoidon piirissä vai et?

Ei psykoterapiaan niin vain mennä/päästä. Ja KELA sen viime sanan sitten sanoo, eli saatko tukea vai et.

Käyn itse tällä hetkellä kognitiivisessa psykoterapiassa, maksan koko summan itse. Eli noin tonnin kuukaudessa.

En lähtenyt edes hakemaan tukea; olen työkyvyttömyyseläkkeellä, suht iäkäs.

Halusin varmistaa pääsyni psykoterapiaan ja valitsin näin

Kolmonen jatkaa

Ja ei se lastensuojelu mikään paha juttu välttämättä ole... mikä siinä pelottaa? Itse ainakin sain apua pahimpien vaikeuksien aikana, olin masentunut, itse pyysin apua ja sain perhetyötä pari kertaa viikossa hoitamaan vauvaa niin sain käydä itse hoidossa ja välillä nukkua ja siivota yms. Silloin oli kyllä sekin tilanne että ex (narsisti) teki elämästäni helvettiä vainoamalla ja kiusaamalla ja senkin takia pyysin apua, suojatukseni lasta ja että exän käytös olisi jossain muuallakin tiedossa! Vauvalla myös oli paha refluksi että en olisi kyllä pysynyt järjissäni jos en olisi välillä saanut hetken olla rauhallisin mielin siitä että joku toinen ottaa hetkeksi vastuun ja saanut levätä... lastensuojelussa katsotaan hyvällä sitä että itse hakee apua ongelmiinsa ja hoitaa sairauksiaan. Jos kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä ja ei hoida vaikkapa masennustaan niin sen ne näkevät huonona asiana!

Ei todellakaan automaattisesti tehdä mitään lasua. Olen 3-v lapsen keskivaikeasta masennuksesta kärsivä äiti. Psykiatri on kirjoittanut minulle jo kaksi B-lausuntoa eikä yhtään lasua eli haet vain reilusti tarvittavan lausunnon itsellesi.

Älä nyt ainakaan lasu-pelon takia jätä hakematta apua! Sitä paitsi VAIKKA ilmoitus tehtäisiin, avun piirissä oleminenhan nimenomaan osoittaa vastuullisuuttasi ja motivaatiotasi toipumiseen.

Minun lapsestani tehtiin lastensuojeluilmoitus (perustuen pk:n huoleen omasta jaksamisestani). Lapsi on aina ollut puhdas, siisti, ruokittu ja "oikein" vaatetettu (ts. ehjät, oikean kokoiset, säänmukaiset) eikä häntä ole koskaan kohdeltu mitenkään väkivaltaisesti (eikä siitä ollut huoltakaan/epäilystä), mutta lapsi oireili omalla tavallaan (oli mm. levoton, "kuriton", haki paljon läheisyyttä/turvaa pk:n aikuisista - allekirjoitan tämän täysin, olin niin väsynyt/huonovointinen että kotona lapsi "tsemppasi" ettei kuormittaisi minua lisää -> purkautui pk:ssa, jossa luojan kiitos ihanat, turvalliset hoitajat jotka myös tarttuivat huoleen heti eivätkä työntäneet päätä pensaaseen).

Emme saaneet lastensuojeluasiakkuutta, mutta muuten apua sitäkin enemmän. Sain itse asiassa ilmoituksen takia todnäk nopeammin ajan psykiatrille (jonotus oli vain pari viikkoa, isossa kaupungissa pk-seudulla).

Olen TODELLA kiitollinen lastensuojeluilmoituksesta. Rohkenin viimein myöntää uupumiseni, silmäni aukesivat myös lapsen voinnin osalta ja ymmärsin, että lastensuojelu todella on lapsen suojelua ja perheen tukemista. Meillä kuitenkin kotiolot yms hyvät ja turvalliset, oma vointini vaan oli heikentynyt.

Ei tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoitusta. T. Keskivaikeasta masennuksesta kärsivä, terapiassa käyvä äiti.

Ajattele niin päin, että jos et hoida itseäsi, voi vointisi huonontua niin paljon, että lastensuojeluilmoitus oikeasti on paikallaan.