Millainen on äiti-identiteettinne verrattuna lapsettoman minänne identiteettiin?

Lapseton minä oli kaikessa mukana ja eli huikeaa elämää. Äiti on vain lapsen äiti. Mutta ei sillä tavalla karvojanostattavan ällöttävän pakkomielteisesti, vaan ihan normaalisti äiti.

Lapsettomana olin sellainen haikkien kaveri ja ymmärtäjä, vaikka olisi ollut kuinka kusipäinen tyyppi niin ajattelin kuitenkin ensin, että ehkä sillä on vain huono päivä.

Nyt äitinä en enää hyväksy huonoa käytöstä ympärillä olevilta ihmisiltä, ainakaan yhtä helposti ja laajasti.

Uskallan sanoa mielipiteeni ja vastata vittuiluun jopa ilkeästi.