Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot
11.12.2017 |
Menee hermot totaalisesti taas miehen saamattomuuteen. Pyysin miestä varaamaan lapselle neuvolan, varasi ja kertoi minulle päivän. No, neuvolasta tulee soittoa ihan toisena päivänä, että miksi emme ole paikalla. Eikun selittelemään, että minä olen saanut ihan toisen ajan tietooni. Sain siinä uuden ajan ja nyt on oikea aika tiedossa.
Tänään oli toisella lapsella hammaslääkäri. Veikö mies lapsen hammaslääkäriin vai kouluun? No suoraan kouluun. Kuulemma unohti koko lääkärin. Kaikki koulun laput ja kaikki menee lapselle mukaan vasta kun minä ne vien. Edes wilma-tunnuksia ei ole voinut itselleen hommata.
Jo esikoisen ollessa vauva, meni kahtena kertana menemättä neuvolaan kun oli miehen vastuulla hoitaa. Mikään asia ei toimi, jos hän ei hoida. Pyydän häntä monesti laittamaan muistutuksen puhelimeensa hyvissä ajoin tulevista tapahtumista, jotta muistaa ja on kartoilla. Mutta näköjään, jos en muistuta, niin mitään ei tapahdu.
Jos pyydän tuomaan viikon ruuat kaupasta, hän tuo eineksiä yhdelle tai kahdelle päivälle, vaikka olen sanonut ettei toisi.
Ja ei, hän ei ollut ennen lapsia tuollainen. Eikä kyse ole siitä, että hän ei saisi hoitaa asioita, päinvastoin, olen yrittänyt saada häntäkin hoitamaan edes jotain, mutta ei vain tee mitään. Tai unohtaa. Tällaisen ei pitäisi olla normaalia, eihän? Ikää melkein 30v.
Onko tässä enää muuta vaihtoehtoa kuin ero? Onko muilla helpottanut tilanne jotenkin? Keskusteltu ollaan niin hyvällä kuin pahallakin, silti mikään ei muutu. Haluaa kyllä kuulemma olla lastensa elämässä mukana, mutta missä se vastuuntunto ja vastuunotto on? Jos häneltä kysyn, vastaus on:"Pitäisi muistaa/pitäisi tehdä/en mä enää.."
Kommentit (5)
Voisiko illalla viimeisenä käydä läpi seuraavan päivän asiat. Vaikka itselläni ei ole lapsia niin miehen kanssa käydään seuraavan päivän menot vielä kerran läpi, jotta tiedetään missä kumpikin on ja mikä on tulevan päivän ohjelma. Ja ihan vain koska ollaan unohtavaisia. Varmasti unohtuu kerran ja kaksikin nuo lasten menot ja viemiset, en yhtään ihmettele.
Ruokakauppaa varten olisi varmaan hyvä kirjoittaa lista kaikista viikon ruoista etukäteen. Itse huomaan että jos niitä ei ole valmiiksi mietitty ja lapulle laitettu, niin eipä sieltä kaupasta kaikkea hoksaa tuoda. Ja toisinaan unohtuu silti vaikka lapussakin lukee. Sellaista vaan on ihmisen elämä kiireessä ja täydessä kalenterissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muutu, se eka 5 min kun pentua ähelletään kiinnostaa miestä. Sen jälkeen kokee kaikki liian kuormittavaksi ja jättää naisen harteille.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko illalla viimeisenä käydä läpi seuraavan päivän asiat. Vaikka itselläni ei ole lapsia niin miehen kanssa käydään seuraavan päivän menot vielä kerran läpi, jotta tiedetään missä kumpikin on ja mikä on tulevan päivän ohjelma. Ja ihan vain koska ollaan unohtavaisia. Varmasti unohtuu kerran ja kaksikin nuo lasten menot ja viemiset, en yhtään ihmettele.
Ruokakauppaa varten olisi varmaan hyvä kirjoittaa lista kaikista viikon ruoista etukäteen. Itse huomaan että jos niitä ei ole valmiiksi mietitty ja lapulle laitettu, niin eipä sieltä kaupasta kaikkea hoksaa tuoda. Ja toisinaan unohtuu silti vaikka lapussakin lukee. Sellaista vaan on ihmisen elämä kiireessä ja täydessä kalenterissa.
Ilmeisesti pitää käydä kaikki läpi yhdessä. Alan vain itse olemaan jo ylikuormittunut ollessani aina vastuussa kaikesta yksin. Jos mies pesee vaatteita, pesukoneessa on lapsen puhelimesta lähtien kaikki, ei tarkasta taskuja jne. Olen siis itse jo todella uupunut tähän ja itken välillä väsymystäni.
Hän kirjoittaakin kauppalappuja aina ennen kauppaan menoa. Ei vain keksi oma-alotteisesti koskaan ruokia, ellen minä niitä hänelle ideoi. Tällä hetkellä miehellä ei edes ole töitä, on sairaslomalla kotona (pieni käsileikkaus, on jo aikalailla parantunut), joten aikaa huolehtia olisi. Toki kaupassa ei voi nyt käydä, se on ymmärrettävää.
Ei se muutu. Ero helpottaa, mutta edelleen itse huolehdit kaikesta, vaikka pyydät ja keskustelet. Mulla kaksi lasta ja kaksi samanlaista miestä takana. Enkä todellakaan ole se nainen, joka ei anna tilaa toisen tehdä. Olen miettinyt, onko tuo taktiikka siiven, että pääsee kaikesta vastuusta, kun kumppani väsyy "pelleilyyn" ja tekee itse. Elämä on sen jälkeen helppoa tälle "kuormitetulle"
Mies on kuormittunut liikaa?